Akaan Seudussa 19.2. kerrottiin teknisen toimen luokitelleen kaupungin omistamat 125 rakennusta neljään ylläpitoluokkaan. Rakennukset ylläpitoluokkineen löytyvät teknisen lautakunnan kokouksen 11.2.2014 päätöspöytäkirjan liitteenä.
Miten tämä luokittelu on suoritettu? Onko dokumentteja saatavilla? Miksi tyhjä homekoulu ja huonon sisäilman vuoksi suljettu nuorisotalo tarvitsevat normaalia kiinteistönhoitoa? Eikö pidättyväinen kiinteistönhoito riittäisi?
Olen pahasti home- ja kemikaaliherkistynyt. Sairastun erittäin helposti sisäilmaongelmaisissa tiloissa. Hyvin nopeasti ääneni käheytyy ja saan yskän, poskiontelot kipuilevat, korvia vihloo, nenä vuotaa ja niin edelleen. Oireiden paraneminen saattaa kestää päivän/päiviä.
On paljon tilojen käyttäjiä – päiväkotilapsia, koululaisia, opettajia, hoitajia – jotka eivät saa oireita hyvin huonoissakaan tiloissa. Ei kuitenkaan tiedetä, miten heidän elimistönsä reagoi pidemmällä aikavälillä esimerkiksi vuosien kuluessa. Oireita saavien määrä on kasvanut huimaa vauhtia. Kukaan ei reagoi täysin terveissä tiloissa.
Ylläpitoluokassa 1 on 1970-luvulla savipellolle rakennettu Rautalan päiväkoti. Tuolloin rakennettiin nykytietämyksen mukaan riskirakenteita, joiden korjaus on hankalaa ellei mahdotonta. Saan rakennuksessa välittömästi hankalia oireita. Tiedän myös muita aikuisia, jotka sairastuvat talon sisäilmasta. Rakennuksessa on tehty joitakin korjauksia, jotka eivät kuitenkaan ole riittävästi parantaneet tilannetta. Päiväkodin seinään on valunut vuosikausia sadevesiä rikkinäisistä ränneistä. Seinässä on nähtävissä kalkkihärmää, joka on kosteusvaurion merkki. Seinän lämmöneristeet pitäisi tutkia ja korjata löytyvät vauriot. Olen varma, että vaurioita on, sillä seinän läheisyydessä haistan homeenhajun ja ääneni käheytyy välittömästi ja saan myös yskän.
Tällaisten vaurioiden estäminen kuuluu varmasti normaaliin kiinteistöhoitoon. Nyt alkuvuodesta ränneihin on tehty jotain korjauksia. Miksi rännejä ei korjattu jo vuosia sitten, jolloin seinän kastuminen olisi estetty?
Olen ilmoittanut huomioni Rautalan päiväkodista ainakin kahdeksalle henkilölle, jolle asia viran tai muun toimen vuoksi kuuluu. Suhtautumista kuvastaa erinomaisesti eräs vastaus: ”En voi muuta kuin valittaa, koska olet ainut, joka valittaa”.
Pappilan koulun esiopetus- ja kerhotilana toimiva vanha asuntolarakennus kuuluu luokkaan 1. Tässä rakennuksessa olen saanut pahoja oireita jo ainakin puoli vuosikymmentä sitten. Siellä tehtiin viime kesänä jonkinlaista remonttia ja niinpä uskaltauduin syksyllä hakemaan esikoululaista koulusta. Heti ulko-ovella haistoin, että remontti ei ainakaan ole parantanut sisäilmaa. Oireeni alkoivat heti. Olen kuullut, että muitakin aikuisia oireilee tiloissa.
Pappilan kivikoulu on myös ylläpitoluokassa 1. Kovilla pakkasilla menin lämmittelemään aulaan odottaessani koululaista. Ääneni käheytyi heti ja sain yskän, joten jouduin poistumaan rakennuksesta. Kivikoulussa saa oireita myös muutama muu aikuinen.
Sekä koulu- että esikoulurakennuksen syöksytorvien vedet kastelevat sateella kivijalkaa. Kun vedet vuosikausia kastelevat seinää, se hapertaa betonia, jolloin vesi vähitellen pääsee rakenteisiin. Voisikohan tälle asialle tehdä ajoissa jotain?
Näissä kolmessa rakennuksessa hoidetaan tai opetetaan lapsia. Jos aikuiset oireilevat tiloissa, voivat lapset sairastua vielä suuremmalla todennäköisyydellä. Meidän aikuisten velvollisuus on huolehtia siitä, että päiväkodit ja koulut ovat ehdottomasti terveitä ja turvallisia. Pappilan koululla onkin toimittu esimerkillisesti, kun henkilökunta on pontevasti tuonut esiin huolensa koulun huonosta sisäilmasta.
Jotta kaupungin omistamat rakennukset pysyisivät kunnossa ja käyttökelpoisina mahdollisimman pitkään, pitää ne luokitella rehellisesti. Päättäjien pitää tietää, missä kunnossa rakennukset todella ovat. Näin voidaan taloudelliset resurssit kohdistaa, ajoittaa ja mitoittaa oikein. Hyvällä kiinteistönhoidolla on tärkeä merkitys rakennuksen kunnon ylläpidossa.
Teknisen toimen kannattaisi myös kysyä tilojen käyttäjien kokemuksia rakennuksista. Kun olen jossain rakennuksessa menettänyt ääneni ja saanut hurjan yskän, on minulle usein sanottu, että ”olen ollut täällä X kymmentä vuotta, eikä täällä ole mitään vikaa”. Tällaiset kommentit saattavat tietysti olla kiinteistön omistajalle mieleisiä, mutta eivät auta parantamaan rakennuksen kuntoa. Kymmeniä vuosia talossa työskennelleet sen sijaan voisivat olla suureksi avuksi, kun kertoisivat esimerkiksi rakennuksessa sattuneista vesivahingoista ja niiden sijainnista. Taloissa harvemmin käyvä voi huomata seikkoja, joille vakinainen väki on ”sokeutunut”. Pieniäkin remonttihommia tekevät voivat havaita muutakin korjattavaa, jos voivat vapaasti kertoa havainnoistaan.
Vanhempienkin tulisi olla aktiivisia. Jos lapsella on usein yskää, nuhaa, kuumeilua, äänen käheyttä, korvatulehduksia, päänsärkyä, ihottumaa tai selittämätöntä väsymystä, on syytä seurata, paraneeko tilanne lapsen loma-aikana. Jo muutaman päivän poissaolo sairastuttavista tiloista saattaa helpottaa oireita. Jos oireet alkavat aina uudelleen lapsen palattua rakennukseen, on syytä olettaa niiden johtuvan paikan sisäilmasta. Kannattaa myös tiedustella, onko henkilökunta huomannut, että lapsi yskii tai muuten oireilee päiväkodissa tai koulussa.
Onneksi Viialan kirjasto on terve rakennus, joka mahdollistaa minullekin lukuharrastuksen. Pari muutakin kaupungin omistamaa rakennusta saa minulta täydet pisteet hyvästä kunnostaan.
Omasta puolestani haluan kiittää niitä rohkeita Akaan koulujen opettajia ja muuta henkilökuntaa, sekä lasten vanhempia, jotka ovat jaksaneet taistella puhtaiden koulutilojen puolesta.
Kirsti Tulikari
