Kerran ovelleni ilmestyi uskontokauppias, tiedättehän sellainen, joka tarjoaa hyvää elämää tuonpuoleisessa. Näytti piirrettyä kuvaa, jossa leijonat ja leopardit käyskentelivät sulassa sovussa lampaiden kanssa. Kysyi, että eikös olisi mukavaa kun olisi tällaista? Hetken aikaa mietin, että kumpi meistä näyttää, tai jopa on yksinkertaisempi. Se jolta kysytään vai se joka kysyy.
Pitkän valtuustokauteni aikana osallistuin lukuisiin ”eikös olisi kiva jos olisi tällaista”-tilaisuuksiin. Oli visiointia, kehittämistä ja tavoiteohjelmaa. Haaveilu on mukavaa, mutta realismia kyllä kaipasin, loppuvuosina yhä enemmän. Joskus olisi voinut olla vaikkapa ”nämä teemme oikeasti”-seminaari. Unelmat kauppa- ja muista keskuksista tuntuivat tuonpuoleisilta, kun tässä elämässä kuntalaiset pääsivät lääkäriin kahden kuukauden ja hammaslääkäriin kuuden kuukauden päästä.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi kunnan palkkalistoilla pitäisi olla joku, joka esittelee yritys- tai liikeideoita, joita jonkun kannattaisi kokeilla. Jotkut yritysasiamiehet nimittäin kokivat työnsä tällaiseksi. Vuosien varrella on ollut esillä jos jonkinlaista puodin tai kahvilan perustamisideaa. Niin hyviä ne eivät kuitenkaan ole olleet, että esittäjä itse olisi lähtenyt niitä toteuttamaan. Luulisi yrittäjäksi aikovan tietävän ihan itse, mitä lähtee tekemään. Arkijärjellä ajatellen kannattanee yrittää sillä alalla jonka osaa.
Tyhjiä liiketiloja on jo niin paljon, että suurin kauppakeskusvouhotus näyttää laantuneen. Ehkäpä virheistäkin on opittu. Muistan kuinka kohta Veturi-fiaskon jälkeen kaupunginhallitukselle esiteltiin Outlet-myymälähallin rakentamista sataman risteykseen. Ne olivat nouseva trendi ja Tuulokseen sellaista jo rakennettiin. Asialle ei oikein lämmetty. Eräs naisjäsen sanoi, että siellä pitäisi olla sitten tarjolla oikeita maailmanmerkkejä eikä mitään Nanso-trikoita joita on joka paikassa. Vaan kukapa ostaisi Vuittonin laukun tai Burberryn huivin matkalla Helsingistä Jyväskylään? Joskus myöhemmin poikkesin ohi mennessäni Tuuloksen Outletissa. Tyhjältä näytti. Eipä aikaakaan, kun jokainen tienvarsikauppa peitti tehtaanmyymälä sanan Outlet-kyltillä, ja nouseva trendi meni siinä. Outlet oli out. Vaan nytpä pitäisikin perustaa nettikauppojen sovituskoppeja ja vaaterekkejä. Niistä puhuvat nyt kaikkien kuntien yritysasiamiehet.
Edellä olevan perusteella voisi luulla, etten arvosta yritysasiamiesten työtä. Arvostan kovastikin, mutta arvostuksen määrä riippuu henkilöstä eli hänen otteestaan työhönsä. Kyllä kunnassa pitää olla oleville ja tuleville yrittäjille heidän tarvitsemiaan erityispalveluja, mutta tehdäänkö oikeita asioita ja tarvittaisiinko joskus enemmän ohjeistusta? Vaikka rehellisesti on sanottava, että eipä niitä ohjeita juuri valtuustoltakaan saa. Yrittäjiltä tulee kyllä paljon kritiikkiä, vähemmän konkreettisia ehdotuksia. Missä lienee ollut vika, mutta ainakin menneinä vuosina kaupungin kanssa ongelmissa olivat yleensä aina samat yrittäjät jotka saivat valituksilleen myös runsaasti julkisuutta. Akaan mainetta luotiin näinkin. Ilokseni olen huomannut, että nykyisin jotkut yrittäjät jopa kiittelevät kaupungin palveluja.
Hannu Mikkonen
Kirjoittaja on elämän ilmiöitä tarkkaileva eläkeläinen.
Ensi viikolla sarjassa kirjoittaa Akaan kaupunginjohtaja Aki Viitasaari.
