Siihen aikaan, kun Riitta Hognerud-Mikkonen toimi kulttuuritarjonnasta vastaavana virkanaisena Toijalasssa, täällä poikkesi muutamia kansainvälisiä kulttuuriryhmiä – useimmiten kaiketi idän ihmeitä. Muistan, kun muutama vuosi sitten yhteiskoulun salissa esiintyi ukrainalainen kasakkayhtye tanssein ja lauluin.
Arvata saattaa, että meno oli paitsi rytmikästä myös vauhdikasta. Toisinaan laulajattarien äänet kohosivat Kilsanmäen petäjien latvojakin korkeammalle, toisinaan taas kasakkaveljien kauhtanoista kaikui jykevä basso.
CD-valikoimassani on edelleen tuon yhtyeen levy, toisinaan se soi Toyotani kiitäessä pitkin Pirkanmaan paanoja. Sen muistan, että samalla penkkirivillä istui Neraman Tuula. Olimme molemmat äimistyneen ihastuneita näkemäämme ja kokemaamme.
Kun nyt seuraa henkeään pidätellen mitä Krimin niemimaalla tapahtuu, voi tuntea samaa äimistystä, mutta täysin toisenlaisella etumerkillä. Toivottavasti järki voittaa, sillä sapelien kalistelun ja vihanpidon sijaan Euroopan pitää pontevasti ponnistella, jotta se pystyy vastaamaan maapallonlaajuiseen kilpailuun. Yhdessä se voi onnistua, riitelemällä ei koskaan.
Siwassa sattuu ja tapahtuu
Joskus voimatoimillakin voi onnistua. Kouvolassa Eräpolun Siwaan ilmestyi nuori kloppi, veti huivin naamalle ja puukolla uhaten vaati rahaa yksin työskennelleeltä naismyyjältä. Myyjätär ei suostunut rahaa luovuttamaan, joten uhkaaja yritti itse kouria kassaa. Ja mitä vielä: kassanhoitaja tarttui rosvokokelasta ranteesta, väänsi puukon pois, pani oven lukkoon ja kutsui poliisit. Tavattoman rohkea nainen. Silti: sankarin roolin ottaminen ja hengellään leikkiminen ei ole yleinen toimintaohje. Päinvastoin. Uhkaajan vaatimuksiin tulee mukautua, mutta pakko ei ole antaa koko kassaa.
Kysymys on arvoista: henki ja terveys verrattuna omaisuuteen. Tavaraa saadaan aina tilalle, uusia myyjättäriä ei ollenkaan niin helpolla.
Myös kotiovilla poikkeaa monenlaista virtuoosia. Selkeä turvallisuusohje on, että oudoille ihmisille ei tarvitse avata ovea ollenkaan. Hän, jolla on oikeaa asiaa, voi vaikka soittaa ja tiedottaa tulostaan. Siwaltava malli ei ole suotava kodinturvajoukoissa.
Asenne ratkaisee
Asiakaspalvelussa asenteella on suuri merkitys. Palvelutapahtuman huippua edustaa tamperelainen market, josta ostin tyylikkään flanellisen kauluspaidan. Vasta kotona, tai paremminkin eräissä illanistujaisissa (tiätty uusi paita päällä!) kaveri sanoi, että mikäs sulla tuossa on? Sauman sormeilu osoitti, että hälytin oli jäänyt poistamatta. Mikään laite ei ollut missään vaiheessa pihahtanutkaan.
Selvää oli, että voimatoimin – lekaa, vasaraa tai pranstakkaa apuna käyttäen – ei kannata edetä. Onneksi oli asiaa Tampereelle. Kun marssin liikkeen infopisteeseen ja kerroin asiani, suuri myötätunto, harmistus ja pahoittelu vyöryi yli vitriinin. Raporttia tehtiin, hälytintä poistettiin, hyvityskahveja tarjottiin – hymyn kanssa, hampaita kiristelemättä.
Palvelu edellyttää sisäistämistä. Toinen selitys voi olla se, että kaupassa asiakas voi äänestää jaloillaan. Niin ei ole kaikilla aloilla. Monopolit turvottavat. Reiluus ei ole itsestäänselvyys.