Valmistautuminen sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtoon kunnilta hyvinvointialueelle etenee Pirkanmaalla laajalla rintamalla. Työmäärä on valtava. Kaiken pitäisi olla valmiina vuoden loppuun mennessä.
Tammikuussa vaaleilla valittava valtuusto aloittaa urakkansa jo muutaman kuukauden kuluttua. Odotukset paremmista palveluista ovat suuret. Syytä on ollakin. Maksaahan pelkkä valmistelu veronmaksajille miljardeja.
Hoitoa ja palveluja tarvitsevalle hallinto on yhdentekevää. Toimivat ja läheltä saatavat palvelut ovat tärkeimmät. Hallintoakin kuitenkin tarvitaan. Palvelujen saatavuuteen ja pysyvyyteen hallintomalli vaikuttaa ratkaisevasti.
Olen toiminut kuukausien ajan Pirkanmaan hyvinvointialueen poliittisen seurantaryhmän ja ohjausryhmän jäsenenä; poliittisen valmistelun ytimessä. Koko valmistelun ajan olen tuonut kerran toisensa jälkeen esille, että kaikkien kuntien, pienimmänkin kunnan, äänen tulee kuulua hyvinvointialueen päätöksenteossa.
Lain mukaan pakollisia päätösvaltaisia toimielimiä olisi vain muutama; aluevaltuuston lisäksi vain hallitus ja tarkastuslautakunta. Tällä rakenteella on syntymässä suuri demokratiavaje.
On arvioitu, että Tampere saa yksinään lähes puolet, jopa yli puolet, valtuustopaikoista. Valta olisi voimakkaasti keskittymässä keskuskaupunkiin. Jos näin tapahtuu, on suuri vaara, miten palveluiden saatavauus ja läheisyys turvataan kaikissa muissa kunnissa. Tampereen kehyskunnat tulevat pärjäämään. Sitten on vielä huomattava määrä pienempiä kuntia, joiden tilanne huolestuttaa.
Jotta kaikkien kuntien ääni kuuluisi päätöksen teossa, olen esittänyt muun muassa, että aluevaltuuston valiokuntiin tulee valita kolmasosa muita kuin valtuutettuja tai varavaltuutettuja. Valiokunnille pitäisi taata oikeus tehdä esityksiä ja aloitteita aluevaltuustolle ja hallitukselle. Mikäli näin meneteltäisiin, demokratia laajenisi useilla kymmenillä tärkeillä luottamushenkilöpaikoilla.
Näin kaikille kunnille taattaisiin edustus niissä toimielimissä, joiden toimivalta on erittäin merkittävä esimerkiksi asioissa, jotka koskevat palvelujen sijaintia ja määriä. Jos pidät näitä linjauksia hyvinä, kannattaa miettiä kenelle antaa tärkeän äänensä. Muut puolueet tuntuvat karsastavan tämän kaltaisia esityksiä, vaikka sote-lait suorastaan vaativat erilaisten osallistumismuotojen varmistamista.
Hallituspuolueet ovat myös sumuttaneet äänestäjiä jättämällä kertomatta, että vain parin vuoden kuluttua tarvittavasta palvelutarpeen mukaisesta rahoituksesta leikataan kaksikymmentä prosenttia.
Kun näin tapahtuu, hyvinvointialue joutuu jo ensimetreillä sopeuttamaan talouttaan miljoonilla euroilla. Tällöin todella tarvitaan niitä valtuutettuja, jotka ovat valmiit puolustamaan niidenkin kuntien sairaita, vanhuksia ja lapsia, joilla ei mahdollisesti ole yhtään valtuustopaikkaa.
Tapani Leppänen (ps)
Soten poliittisen seurantaryhmän jäsen
Ex-kaupunginjohtaja
Hallintotieteiden maisteri
