Nips naps, kuuluu kampaajan saksista, kun hän leikkaa Hetin hiuksia. Henni ja Hetti ovat kampaajalla, jotta heidän hiustensa latvat saataisiin siistittyä. Hetti nyrpistelee nenäänsä, sillä hän ei pidä yhtään siitä, että hänen hiuksiaan leikataan. Hänestä tuntuu, etteivät ne sitten voi enää kasvaa takaisin. Mutta sekä äiti että kampaaja ovat vakuuttaneet hänelle, että kyllä ne kasvavat. Molemmille tytöille laitetaan muutamia kiharoita hiuksiin, kun hiukset on siistitty. Hettikin saa jo siinä vaiheessa hymyn huulilleen.
”Minä näytän aivan Prinsessa Ruususelta”, huokaa Hetti onnellisena ja kiittää kampaajaa kauniista hiuksista.
Äidillä ja tyttärillä on yhteinen vapaapäivä ja he ovat päättäneet hoitaa monta asiaa. Kampaajalla käynti oli tehtävistä ensimmäinen. Sitten heidän on ostettava lisää postimerkkejä, sillä Henni tarvitsi niitä yllättäen useita. Henni oli laittanut kirjeenvaihtoilmoituksen lehteen ja saikin aikaan ison kirjeryöpyn. Moni tyttö halusi hänen kirjeenvaihtoystäväkseen. Henni päätti vastata heille kaikille. Hänestä oli mukava saada monta kirjettä, sillä hän oli pelännyt, ettei kukaan haluaisi kirjoittaa hänelle, mutta toisin kävi.
Postimerkit hankittuaan äiti, Henni ja Hetti menevät kahvilaan yhdessä. Äiti haluaa osoittaa tyttärilleen, kuinka mukava on nauttia hetki kiireettömyydestä keskellä kiireisiä ihmisiä. Äiti ostaa tytöille mehut ja pullat ja itselleen pullan lisäksi kahvin. He hakevat paikan itselleen auringosta kahvilan terassilta. Pöydässä äiti kertoo tytöille, kuinka hän tykkää istuskella kahviloissa ja kuunnella puheen sorinaa. Puheen sorinan seasta saattaa joskus erottaa myös vieraita kieliä. Äiti kertoo myös mietiskelevänsä, mistä kukakin on tullut ja mihin he ovat menossa. Tytöt istuvat hiljaa syöden pullaansa ja kuunnellen puhetta ympärillään. Sitten Hettisanoo tuttuun tapaansa:
”Minäpä tiedän, mitä meistä ajatellaan! Varmasti moni ajattelee, että tuossa istuu kaksi prinsessaa äitinsä kanssa. Mehän näytetään ihan prinsessoilta, kun meillä on niin hienot kiharatkin.”
Henni kommentoi heti sanoen
”Sehän tarkoittaa sitä, että äiti on sitten kuningatar, jos me olemme prinsessoja.”
Samassa äidin puhelin soi ja äiti naurahtaa nähdessään, kuka soittaa ja vastaa puheluun. Puhelun päätyttyä hän sanoo tytöille, että
”Kuningas siellä soitteli ja kysyi, miten hänen kuninkaallisella perheellään sujuu…Isä siis soitti ja kyseli kuulumisiamme. Hän tulee meitä vastaan sitten, kun olemme valmiita reissultamme,”
”Kun olette juoneet mehunne loppuun, niin kävelläänkö kaupalle päin tuolta joenrantaa pitkin?”, kysyy äiti vielä.
”Mennään vaan sieltä”, vastaa Henni.
Joki puikkelehtii kylän läpi. Veden pinta välkehtii kauniisti auringossa. Kaikkialla on alkanut vihertää ja kesä on tullut Hunajalaan. Moni muukin on lähtenyt joelle nauttimaan alkaneesta kesästä. Hetken matkan päässä heitä vastaan kävelee nuori nainen, jolla on iso vatsa. Heti hänen mentyään ohitse alkaa Hetin kommentit:
”Äiti, tuo nainen oli kyllä syönyt aivan liikaa, vaikka hänen vatsansa oli kyllä kauniin pyöreä.”
”Voi Hetti kulta. Ei noin saa sanoa ja rvostella ihmisiä. Äskeisellä naisella oli vauva masussaan. Hän saa lähiaikoina pienen tytön tai pojan. Minullakin oli tuollainen kaunis pyöreä vatsa, kun odotin teitä tähän maailmaan”, selventää äiti.
Hetti on mietteliään näköinen ja huomaa miehen istumassa läheisellä penkillä. Miehellä on pyöreähkö vatsanseutu ja Hetti kuiskaa äidille ja Hennille:
”Tuo mieskin saa varmaan pian vauvan. Onkohan hänen masussaan tyttö vai poika?”
”Ei Hetti, vain naiset voivat saada vauvoja. Tuo mies on vain muuten pyöreähkö. Meitä ihmisiä on niin erikokoisia ja erinäköisiä. Tästä asiasta voisimme keskustella paremmin sitten kotosalla, vai mitä”, koettaa äiti selittää tilannetta.
Lopulta tytöt ja äiti saapuvat kaupalle. He ottavat itselleen ostoskärryt. Äiti on tehnyt kotona valmiiksi ostoslistan. Tyttöjen kanssa kaupassa käydessään hänellä on tapana antaa heille tehtäviä. Henni ja Hetti saavat etsiä ne ostokset, jotka he äidin mielestä osaavat hoitaa. Tytöt saapuvat hedelmien luo ja katselevat niitä ihastellen.
”Ihania värejä,eikö olekin Hetti? Katso noita punaposkisia omenoitakin!”, huudahtaa Henni.
”Kauniita ovat ja tuoksuvatkin hyvälle!”, vastaa Hetti.
”Entäs minä sitten? Minä olen hoikka ja kauniin keltainen ja sisältä olen pehmeä ja makea”, keimailee eräs banaani monen muun banaanin keskeltä. Samassa vierestä kuuluu vastustavaa mutinaa
”Mutta minäpä olenkin mukavan pyöreä ja oranssi, olen kuin pieni aurinko. Minä olen mehukas ja makea ja minut kun syö niin piristyy varmasti!”, huutelee appelsiini.
Henni ja Hetti katselevat hymyillen sekä banaania ja appelsiinia.
”Te olette molemmat upeita hedelmiä. Ja arvatkaapa mitä? Te pääsette molemmat mukaamme. Me tykkäämme teistä molemmista ja otamme muutaman teidän kaverinnekin mukaan”, naurahtaa Henni ja laittaa pussiin muutaman banaanin ja Hetti ottaa muutaman appelsiinin.
Tytöt jatkavat matkaansa leipähyllyjen luo. Siellä ruislimppu ja hiivaleipä röyhistelevät kilpaa rintaansa. Välillä ne puhaltavat ilmaa ulos ja niin kaupan täyttää tuoreen leivän tuoksu.
”Äidin listassa oli vain ruislimppu, mutta kyllä tuo hiivaleipäkin tuoksuu niin hyvältä, että äiti varmaankin haluaa maistaa myös sitä”, miettii Henni.
”Otetaan vaan molempia, tytöt”, toteaa äiti ja jatkaa ”Minä menen tuonne lihatiskille. Menkää te hakemaan meille maitoa.”
Maitohyllyllä tytöt näkevät hauskan näyn. Maitotölkit kurkistelevat toinen toistensa takaa peukut pystyssä. Ne näyttävät liftaavan.
”Ota minut! Minä olen matkalla juuri teidän kotinne jääkaappiin!”, huutelevat maidot vuoron perään.
Henniä ja Hettiä naurattaa maitojen liftaaminen.
”Vain neljä teistä pääsee meidän kotiimme, muiden pitää vielä odottaa matkaansa”, sanoo Hetti.
Tytöt valitsevat oikeat maidot ja heiluttavat matkaa odottaville maidoille.
Äiti on jo ehtinyt tyttöjen luo ja niin he lähtevät kohti kassaa. Kassalla tytöt nostelevat ostokset liukuhihnalle. Kassatyttö piippailee jokaisen ostoksen vuoronperään ja kone laskee paljonko kaikki maksavat yhteensä. Äiti maksaa ostokset ja ryhtyy pakkaamaan.
”Menkääpä te tytöt jo ulos sillä välin, kun minä pakkaan. Soitin äsken isälle ja hän odottelee teitä pihassa jäätelökioskin luona”, kehottaa äiti tyttöjä.
”Saadaanko me jäätelöt? Kiltti äiti, saadaanhan?”, pyytää Hetti.
”No saattehan te. Olette olleet avuksikin minulle. Isä kyllä ostaa teille jäätelöt. Minä tulen kohta perässä”, sanoo äiti ja ojentaa vielä tyttöjä:
”Ja älkää juosko, ehditte rauhallisesti kävellenkin.”
Hetti menee edeltä ja on nopeasti jo liukuovien ulkopuolella. Henni seisoo hämmentyneenä vielä sisäpuolella, sillä ovet eivät aukea. Hän peruuttaa pari askelta ja koetta uudelleen, muttei onnistu. Hetti tulee takaisin ja ovet aukeavat normaalisti.
”Miten sinä pääsit tästä ovesta, kun minä en pääse?”, Henni ihmettelee.
”Sinä olet niin lyhyt”, vastaa Hetti.
”Mutta sinä olet vielä lyhempi”, mutisee Henni ja koettaa liikehtiä oven edessä saadakseen sen auki. Lopulta hän hyppää korkealle ilmaan haarahypyn ja hupsista ovet aukeavat heti.
”Onnistuinpas! Ja nyt mennään jäätelölle!”, huudahtaa Henni.
Isä odottaa kioskin luona ja naureskelee tytöille.
”Mikäs pellehyppy se oikein oli, Henni? En tiennytkään, että osaat hypätä noin korkealle”, sanoo isä kehuen Henniä ja pyytää samalla tyttöjä valitsemaan jäätelönsä. Tytöt hymyilevät kesäisen jäätelön sulaessa suussa.
