Torstaina 13. helmikuuta ajoin töihin puoli kahdeksan aikaan aamulla Riisikkalantietä (tienumero 2847) ja ajattelin, kuinka hienoa on, kun on jo melkein valoisaa. Noin sata metriä ennen Kapeakankaantien risteystä vasemmalta metsiköstä ilmestyi hirvi vauhdilla. Välittömään törmäykseen oli aikaa 80 kilometrin tuntinopeudella alle sekunti. Se on pitkä aika, ja siinä kerkiää miettimään yllättävän paljon, kuten yritänkö kiertää takaa? En, koska voi käydä tosi huonosti! Jarrutanko? En. Silloin käy todella huonosti! Joten käänsin auton loivasti kohti ojaa ja näin hirven lähestyvän ja tiesin törmäyksen tulevan vääjäämättömästi, pidin ohjauspyörästä kiinni ja kallistuin repsikan penkille makaamaan, jos ohjaamo täyttyisi hirven lihasta.
Helvetinmoinen rysäys, jota en koskaan unohda, kun hirvenpää iskeytyi tuulilasiin. Sekunnin murto-osia myöhemmin ruho iskeytyi auton kylkeen ja auto kynti ojanpohjaa.
”Mä elän vieläkin” oli ensimmäinen ajatus joka tuli mieleen. Kytkin hätävilkut päälle ja sammutin moottorin, kiipesin ikkunasta ulos kun ovesta ei päässyt. Hirvi makasi tienpenkalla ja soitin hätäkeskukseen. Ohi ajavat autot pysähtyivät niin kuin pitääkin. Hirvikin yllättäen nousi parin minuutin makoilun jälkeen. Mahtoi päätä särkeä. Se lähti kävelemään metsään ja kohtasi sitten tiensä pään jossain Sotkialla päin, luotiin. Loppu on aika tylsää kerrottavaa, tyhjensin taskut ja kengät lasinsiruista odotellessa poliisia ja ystävääni paikalle.
Tämä tilanne oli jo kolmas kerta tänä talvena, kun hirvien kanssa tuli läheltä piti tilanne. Siis tällä samalla tienpätkällä. Urjalasta päin tullessa hirvivaaramerkkiä ei ole, eikä ole ollut vuosiin. Ulkopaikkakuntalainen ei osaa varautua moiseen varsinkaan, kun merkkiä ei ole. Terveiset jollekin tienpidosta vastaavalle. Toijalasta päin tullessa merkin voisi siirtää viisi kilometriä lähemmäksi Toijalaa, ja voisi se olla isompikin kooltaan. Riisikkalan kylän päättyessä sen ison merkin voisi pystyttää tien viereen, jos rahat riittää.
Niiden kymmenen vuoden aikana, jotka olen maalla asunut, olen nähnyt hirviä samalla tiellä noin 10 ja peuroja kymmeniä. Eli autoilijat, pitäkää se turvaväli maanteillä. Ja voisihan sitä hirvivaaramerkin nähtyään vähän valpastua ja ehkä hieman hiljentääkin.
Pertti Vesanen
