Jotain outoa kuulet sä tuulessa soivan
ilmassa jotain muutakin, mitähän se on
äänikö vaarallinen ja kuulumaton
Et sitä tiedä mutta tunnet kehosi pahoinvoivan
Mitä tässä tehdä, kodistako lähdettävä, onko näin oltava pakko
tätä olet tehnyt jo viikkoja, huomaat että taas pakkaat
jätät kotiseutusi ja maisemat ennen niin rakkaat
Epätoivoon vaipuu mieli, viimeinen mahdollisuusko syömälakko
Meille luvattiin rahaa, mammonaa sekä elinvoimaa
kotiasi, mökkiäsi kunnostanut hoitanut, nytkö se lähes arvoton
perintöäsi vaalinut raatanut, sekin elinkelvoton
Poliitikot, virkamiehet siis heillä tuskin omatunto edes soimaa
Harrastuksista, kotieläimistä jo osin luopunut se mieltäsi aina painaa
Ympäristö, luonto, eläimistö asia sinulle tärkeä
mietit onko tässä maailmassa enää mitään järkeä
Totta se on toteat sen jälleen, elämässä kaikki on vain hetken lainaa
On elinympäristö löydyttävä mielellään jostain hyvin kaukaa
kotona luulit elämäsi elävän, valinneen asuinpaikoista parhaan
miten päättäjät ja pieni ihminen voikin osua näin harhaan
Missä näistä välttyä voi, googlaat ja tutkit, ei se ei voi olla edes Laukaa
Vaikka kaikki ei ollutkaan sitä mitä toivoit, elämäsi oli kuitenkin suhteellisen hyvä ja vakaa
Emme ymmärtäneet, älä katkeroidu, anna anteeksi jättäessäsi taa kaupungin nimeltään Akaa.
Kristiina Pollari
