Vuoden 2020 verotiedot tulivat julkisiksi keskiviikkona 10. marraskuuta. Kello 8.00 Akaan Seudun toimittajat aloittivat etätapaamisensa verovirkailijoiden kanssa. Tänä vuonna Akaan Seudun tekemän verouutisoinnin pääpaino oli Akaan uuden kaupunginvaltuuston jäsenten maksamien verojen raportoinnissa.
Mitä sitten selvisi? Ainakin se, että akaalaiset ovat taas kerran tehneet paljon työtä, mikä on näkynyt suurena tulojen ja siten myös maksettujen verojen määränä. Juuri tähän maksettujen verojen määrään meidän tulisi yhteiskuntana kiinnittää entistä enemmän huomiota. Verotietojen julkaisupäivän kutsumanimi kateuspäivä kuitenkin osoittaa, että huomio kiinnittyy yleensä vain siihen, miten paljon muut ovat tienanneet. Ellemme sitten tunne suurta kateutta siitä, miten joku muu sai maksaa enemmän veroa kuin me itse. Maksettujen verojen määrää voisi olla aiheellistakin kadehtia. Nämä veronmaksajat nimittäin ovat arkipäivän sankareita, joille olisi syytä tuntea ainakin kiitollisuutta, jos nyt ei kateutta.
Fiktiossa sankari usein pelastaa tilanteen. Samoin tekee tosielämän veronmaksun sankari. Verosankari tosin ei tyydy ratkaisemaan mitään yhtä yksittäistä ongelmaa, vaan hän häärää vähän joka puolella. Kun vanhuksen pitää päästä hoitolaitoksessaan ulkoilemaan, verosankari on paikalla. Kun koululainen kaipaa kehittävää kerhotoimintaa, voimme luottaa verosankariin. Kun olemme minkä tahansa kotikunnassamme tarjolla olevan julkisen palvelun tarpeessa, verosankari pyyhältää paikalle ja pelastaa tilanteen.
Ajatteleeko joku sitten oikeasti kuten edellä on esitetty ja pitää veronmaksajia sankareina? Jos ajattelee, niin äärimmäisen harva. Yleensä ajattelu on urautunut sellaiseksi, että hyvin toimeentuleva ei missään tapauksessa halua muiden saavan tietää tuloistaan. Heikommin toimeentuleva taas herkästi keskittyy nimenomaan tuntemaan jotakin negatiivista tunnetta siitä, että toinen tienasikin enemmän. Tämä ajattelu voi olla vieläpä korostunutta niissä tuloluokissa, joissa kaikki tulevat hyvin toimeen. Vielä paremmin toimeentulevia saatetaan kadehtia, vaikka omakin tulotaso riittää herättämään kateutta monissa.
Miten tämä ajattelu käännetään niin, että paljon tienanneet eli paljon veroa maksaneet alkavat tuntea ylpeyttä siitä, mitä ovat pystyneet yhteiskunnalle antamaan ja että ne, jotka nyt kadehtivat toisen tuloja, osaisivat tuntea kiitollisuutta siitä, mitä enemmän tienannut on yhteiseen kassaan pystynyt tuomaan? Tulotietojen julkisuus on ainakin iso askel tähän suuntaan, vaikka ei vielä riittävä. Se saattaa jopa kuljettaa kehitystä väärään suuntaan, kun omalla työllään suurituloisiksi päässeet verosankarit tuntevat katkeruutta siitä, että ensin he tekevät paljon tai ainakin kannattavaa työtä, sitten heitä verotetaan raskaasti ja lopuksi heidän tietonsa vielä levitetään kaikkien nähtäville.
Tästä kertoo jo sekin, että mahdollisuuttaan pyytää tietojensa poistamista verottajan perinteisesti lehdistölle toimittamalta suurituloisimpien listalta käytti viime vuonna jo niin moni suomalainen, että Helsingin hallinto-oikeus joutui huhtikuussa 2021 linjaamaan, että tietojensa luovuttamista tiedotusvälineille voi jatkossakin vastustaa, mutta salaamista pyytäneiden nimilista on jatkossa julkinen. Tällaiseen kikkailuun ei olisi tarvetta, jos verojen maksuun ja maksajiin osattaisiin suhtautua nykyistä arvostavammin.
