Toivottavasti Kotien rukouskirja on sinulle tuttu. Ensimmäinen painos siitä on tehty jo vuonna 1991. Sen jälkeen monet seurakunnat ovat jakaneet kirjaa muun muassa kasteperheisiin.
Kotien rukouskirja on haluttu tehdä ihmisille matkaoppaaksi rukouksen ja kristillisen perinteen maailmaan. Se antaa joitakin malleja kodin ja kristikunnan yhteisten juhlien viettämiseen.
Minulle se on ollut vähän liiankin tuttu kirja; sellainen joka on jäänyt kirjahyllyyn odottamaan jotain – tärkeää.
Eteeni tuli muussa yhteydessä koskettava runo, jonka lähteenä oli mainittu Kotien rukouskirja. Etsiessäni runon ja tarkempaa tietoa kirjoittajasta, selasin kirjaa läpi. Sieltä tuli vastaan toinen toistaan koskettavampia runoja ja hengellisiä lauluja.
Minä olen kesäkuun lapsena täysin kesäihminen, joten tämä synkin kaamosaika on lievästi sanoen haasteellista. Pyhäinpäivän jälkeen mielen valtaa alakulo ja tietynlainen käpertyminen omaan pieneen kuplaan.
Rukouskirjaa selatessani katseeni pysähtyi – kuinka ollakaan – vuodenaikaan hyvin sopivaan Arja Porion runoon.
Olen väsynyt
Vapahtaja, sinun edessäni uskallan olla niin väsynyt, mitätön ja aikaansaamaton kuin olen.
Työssä minun on oltava aikaansaava ja tehokas.
Kotona on huolehdittava perheen tarpeista.
Kristus, sinun luonasi minulla on täydellinen lepopaikka.
Sinun luoksesi minä tulen turvaan itsesyytöksiltäni.
Sinun luonasi saan olla jälleen lapsi, väsynyt, turvaa ja tukea tarvitseva.
Sinun luonasi palautuu elämänuskoni.
Sinä annat minulle uutta voimaa.
Kotien rukouskirja on alun perin ajateltu erityisesti perheille, joissa on alle 10-vuotiaita lapsia. Siinä on kuitenkin paljon aineistoa elämänkaaren eri vaiheisiin myös aikuisille. Kirjaa on edelleen myynnissä niin kirjakaupoissa kuin verkossa. Käytettyjä kirjoja voi tulla vastaan kirpputorilla.
Jos sinulla ei ole tätä kirjaa, harkitse sen ostamista, mikäli kaipaat ihan tavalliseen arkeesi joitakin askelmerkkejä pienimuotoiseen rukous- ja hartauselämään. Tai ihan vain hengelliseksi matkaevääksi, josta voit poimia laulun tai runon juuri siihen elämäsi hetkeen.
Pimeässä ajelehtiva rukous
Minä lepään heikkoudessani ja ahdistuksessani ja ajelehdin pimeässä.
Minun pitäisi varmaan rukoilla, mutta minussa ei ole ainoatakaan sanaa.
Ja mitä minä rukoilisin, mitä minun pitäisi rukoilla,
mitä minä uskaltaisin rukoilla.
Mutta ethän sinä, Jumala tarvitse sanoja.
Minä itse olen sanaton rukous.
Jumala, älä jätä silmistäsi minua,
pimeässä ajelehtivaa rukousta.
Jaana Viitakangas-Klemola
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan lähetys- ja viestintäsihteeri
Kommentointi on suljettu.