Jari Rantanen asui lapsuutensa ja nuoruutensa Toijalassa. Nyt hänen, Elina-vaimon, 4-vuotiaan Sohvin ja 2-vuotiaan Veikon koti on Viialan Hukarissa. Rantasten kaksi edellistä asuinpaikkaa ennen Akaata olivat Tampereen Hervanta ja Norjan Trondheim, jossa Jari ja Elina olivat molemmat töissä. Norjassa he ehtivät kaikessa rauhassa pohtia, mihin Suomeen palatessaan asettuisivat.
– Toimistoni on Hervannassa, ja lennän paljon. Tarvitsen lentokenttää, mutta Pirkkala on liian pieni ja vaatii yleensä vaihdon, joten Nokia ja Ylöjärvi eivät houkutelleet.
Lempäälälläkin on haittapuolensa.
– Meidän perheen mielestä on pöyristyttävää, minkälainen hintaero taloilla on etelä-Lempäälän ja Akaan välillä, Rantanen sanoo.
Tunnin ja vartin päässä olevan Helsinki–Vantaan lisäksi kolme muuta asiaa vaikuttivat siihen, että perhe muutti Akaaseen.
– Pitää saada hyvää, halpaa ja heti. Me ostimme talon jo kesällä 2010, ja se oli syksyyn asti tyhjillään.
Juuri sopivan talon lisäksi omakotiostokseen vaikuttaa fiilis.
– Kunnathan ovat Suomessa periaatteessa hirmu samanlaisia. Pääset lääkäriin, sähköä tulee pistorasiasta ja vettä hanasta. Ainoa mikä ratkaisee, on mielikuva.
Jarille seutu oli tuttua, mutta hänen piti saada myytyä mielikuva miellyttävästä Akaasta myös vaimolleen.
– Elina ei lähtökohtaisesti ollut muuttamassa Akaaseen. Hän ei pitänyt sitä houkuttelevana vaihtoehtona. Mutta nyt hän on tyytyväinen akaalainen. Se oli henkilökohtainen myyntisuoritus, ja tuote vastasi myyntipuhetta, Rantanen hymyilee.
Entä vastasiko Akaa omaa nuoruudessa syntynyttä mielikuvaa?
– Kun toijalalaisena muuttaa Viialan puolelle, mielikuva ei ole kovin valoisa. Mutta kyllä täällä elämää pystyy harjoittamaan. Ja meidän Hukari on ihan lintukoto asua. Paljon samassa tilanteessa olevia perheitä ja hyvä yhteistyö.
”Toimii myös nukkumakuntana!”
Parker Hannifin on maailman johtava liikkeen ja liikkeenhallintateknologioiden ja -järjestelmien valmistaja. Jari Rantanen toimii Suomessa yhtiön venttiilistölohkotehtaan liiketoiminnan kehitysjohtajana. Ulkomaan matkapäiviä kertyy vuosittain paljon, ja yhteys Akaasta Helsinki–Vantaalle on ollut tiedetyn hyvä.
Rantanen sanoo, että monesti kotikaupungista pyritään etsimään jotain moitittavaa, mutta hän ei löydä Akaasta isompia vikoja. Kun sijainti lisäksi on niin hyvä kuin on, Rantanen miettii, miksi asukasluvun kasvu on pysähtynyt, kaupungin tonttikauppa käy nihkeästi ja taloja on paljon myynnissä. Miksi Akaa ei vedä?
– Omakotiasukkaiden ja firmojen houkuttelussa pätee sama. Pitää erottua kilpailijoista. Pitää tietää missä ollaan hyviä ja mikä on se, millä asukkaita ja firmoja tänne saadaan. Akaan sijainti on hyvä, mutta moni muukin kunta on pääväylien varrella.
Akaan taloudellinen tilanne ei Rantasen mielestä anna mahdollisuuksia kovin suuriin epäonnistumisiin. Siksi imago pitäisi viilata kuntoon, jotta isot uudet asuinalueet ja Yritys-Konho saataisiin täyttymään.
– Surkeinta on, jos tehdään infra, eikä sinne tule ketään. Jos investoidaan infraan tai tehdashalliin, pitäisi tietää, mitä ovat ne firmat joita sinne tulee ja paljonko ne maksavat yhteisöveroa. Yritysten sijoittumisessa ratkaisee raha ja tuki kaupungilta. Yleensä siinä on joku konkelo. Vaikkapa viisi vuotta ilmaiseksi, ja senkin jälkeen saat vielä käydä kahvilla, Rantanen naurahtaa.
Pirkkala vetää yrityksiä. Siellä joku on näyttämässä tonttia välittömästi, jos olet kiinnostunut yrittämään, ja rakentamaan pääsee heti.
– Kuinka aktiivisesti Akaan kaupunki markkinoi, ja kuinka nopeasti infra ja muu on valmiina? Kyllä silloin pitää ruveta halli nousemaan, kun firma päättää jonnekin sijoittua.
Etenkin isommat yritykset tuovat työpaikkoja eli rahaa ja palvelujen käyttäjiä. Ehdoin tahdoin niitä ei kuitenkaan kannata haalia.
– Kyllä Akaaseen voi saada asukkaita ilman yrityksiäkin. Toimii myös nukkumakuntana, Rantanen laukaisee.
”Höntsää Akaassa!”
Akaan kaupungin taloudellisen tilanteen parantumiseksi tarvitaan Jari Rantasen mielestä joka ikistä kaupunkilaista.
– Kaikki toiminta ja kehittäminen vaativat rahaa, ja kunnan talouden nostaminen on kuntalaisten yhteinen projekti. Veroprosenttia en korottaisi kovin paljon yli kilpailijoiden, mieluummin sopeutetaan muilla keinoilla. Ja jos kunta joutuu karsimaan, kuntalaisten pitää tehdä talkoilla enemmän. Jos esimerkiksi latujen kunnossapitoa vähennetään, meillä on Kylmäkoskella hyvä esimerkki siitä, miten yksi ihminen voi tehdä hyvät ladut.
Omaa kulutustakin kannattaa miettiä, vaikka hintalappu houkuttelisi naapurikuntaan.
– Meidän perheellä se on ideologinen valinta, että tuetaan paikallisia. Kunta tarvitsee rahaa, että hommat toimivat, ja jokaisen sitä rahaa on tänne jätettävä. Ilmaista lounasta ei ole.
Jari Rantanen on liikkunut ja urheillut koko ikänsä, ja harrastuksiin kuuluvat myös metsästys, partio ja upseerikerhotoiminta. Partio on voimissaan Akaassa kuten koko Suomessa, ja myös monet urheiluseurat ovat täällä aktiivisia kuten olivat myös 1990-luvulla. Noista ajoista yksi asia on kuitenkin muuttunut.
– Nyt kuljetetaan lapsia pelaamaan lätkää Lempäälään ja jalkapalloa Valkeakoskelle. Siinä on samalla koko perhe sataprosenttisesti mukana, jos vertaa siihen, että vedetään pulkalla lätkäkamat kaukalolle. Kehitys näyttää siltä, että joko pelaat täysillä tai et ollenkaan, Rantanen harmittelee.
Hän aprikoikin, olisiko Akaan kokoisella paikkakunnalla tilausta ”farmijoukkueille”, jotka pelaisivat vaikkapa keskenään Toijala–Viiala–Kylmäkoski-matseja.
– Näiden pitäisi pyöriä enemmän perhemeiningillä. Niiden perheiden isät vetäisivät porukoita, kenen lapset pelaavat. Jos lätkäporukalla ei joskus ole jäätä, sitten pelataan jotain muuta.
Jari Rantanen kertoo olevansa itse ”ei hyvä missään mutta osaa kaikkea”-tyypin urheilija. Hän kysyy, onko yleisosaajaurheilija enää lapsenakaan tarpeeksi kova vai pitääkö kaikkien erikoistua.
– Huipullehan täältä pääsee, koska omassa ja naapurikunnissa on hyvät seurat. Mutta liikkumaan pitäisi saada myös ne, jotka eivät haaveile ammattilaisurasta.
Hyvin markkinoitu vaihtoehto miltei jokapäiväisiä harjoituksia ja yhä suurempia rahasummia vaativille seurajoukkueille voisi olla Akaan imagovaltti.
– Lapsiperheitähän tänne halutaan, ja harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen vähän erilaisella konseptilla voisi olla juuri se, mitä me tarvitsemme, Rantanen heittää.
Jari ja Elina ovat houkutelleet Akaaseen tuttuja perheitä Tampereelta, mutta vielä kukaan ei ole tarttunut tarjoukseen. Työ kuitenkin jatkuu.
– Meidän pitää markkinoida ja kehua Akaata. Jos me sitä haukutaan, ei tänne kukaan muuta.
