Suurin osa suomalaisista on kristittyjä ja heistäkin enemmistö on luterilaisia. Jotkut väittävät, että on liian helppoa olla luterilainen kristitty Suomessa. Sanotaan, ettei sitä tarvitse selitellä ja siihen jäädään ikään kuin virran mukana ajelehtimaan. Ei kai sekään ihan kamala asia ole.
Jo 1800-luvulla luterilaisia haastoivat maassamme vierailevat englantilaiset vapaakirkolliset ja heistä innostuneet, ruotsalaisten kanssa tekemisissä olleet suomenruotsalaiset.
Samoin uskon aitoudesta haastoivat kirkon sisällä toimineet pietistiset herätysliikkeet, jotka olivat saaneet eurooppalaisten sotien kautta tietoa ja vaikutteita muualta Euroopasta.
Suomalaiset näkivät aiheelliseksi muuttaa lainsäädäntöä ja antaa tilaa ateisteille ja muita uskonsuuntia noudattaville. Tämä onnistui laajemmin vasta kun Suomi itsenäistyi. Vasta 1960-luvulta alkaen muut kuin kristilliset ryhmät, kuten buddhalaiset, hindut ja harekrishnalaiset ovat laajemmin kyseenalaistaneet suomalaisen sielunmaiseman ja uskon armolliseen Jumalaan.
Jo evankeliumeissa Jeesus kertoi seuraajilleen tulevasta pilkasta. Usko armolliseen Jumalaan, joka tuli keskuuteemme Jeesuksena ja Pyhänä Henkenä, on naurettavaa ja huonoa ihmisjärkeä palvovien keskuudessa.
Samoin joidenkin maagisia sääntöjä noudattavien uskontojen harjoittajien mielestä kristityt ovat vain velttoja ja haluavat päästä helpolla taivaaseen. Armo on vaarallista – pitää kiduttaa itseään, ruoskia, noudattaa tarkkoja kumarrus- ja muita sääntöjä ja sitten palkinnoksi Jumala tarjoaa autuutta.
Kristitty joutuukin tunnustamaan heikkoutensa ja epätäydellisyytensä – ja paraneminen alkaa siitä. Kun itse saa armon, voi Pyhä Henki tuottaa sinussakin armollisuutta muita kohtaan.
Maailmassa on riittävästi kovuutta, tinkimättömyyttä ja armottomuutta, jotka palvelevat yleensä joidenkin aineellista hyötyä ja menestystä. Hetken vaurauden, kuuluisuuden tai vastaan syyn vuoksi ihmiset kovettavat itsensä ja hautaavat ihmisyytensä ja Jumalan lapseuden.
Olkaamme rohkeasti Jeesuksen seuraajia, vaikka se toisi säälinsekaista pilkallista ylenkatsetta toisilta. Olkaamme Hyvän puolella, omistakaamme sydämissämme jotain paljon suurempaa ja kestävämpää kuin mitä maailma ja ihmiskunnia voivat tarjota. Ja ihan armosta.
Ali Kulhia
Kirjoittaja on teologian tohtori, kappalainen Ali Kulhia Akaan seurakunnasta
