Tosiaan, kylläpä tulikin kiire. Kotiin ajaessa muistui mieleen, että aivan. Taas se pääsi iskemään.
Itse kunkin elämään kuulu kiire tavalla tai toisella. Kiirettä pitää kuuleman mukaan varsinkin eläkeläisillä, toisten mukaan lapsiperheillä. Yrittäjillä ja ihan normaaleilla palkansaajilla vasta kiire onkin! Kuinkahan vauhdikasta elämä mahtaa olla pääministerillä tai presidentillä? Kiireistä hommaa lienee kumpikin.
Itse pyrin selittämään omia tekemisiäni, tai varsinkin tekemättä jättämisiäni mahdollisimman harvoin kiireellä. En millään saa itselleni selitettyä miksi jokin asia johtuisi vain kiireestä. Sen takaa löytyy yleensä jokin muu juurisyy. On pelkoa asioiden hoitamisen suhteen, ihan vaan unohtamista ja vaikkapa väsymystä. Itselläni syyt ovat joskus myös ihan laiskuutta ja aikaansaamattomuutta. Ei vaan viitsi tai saa aikaan.
Kiireen taakse on helppo piiloutua. Siihen vetoamalla saa harvemmin jatkokysymystä, että miksi? Kiireen kyseenalaistaminen on vaikeaa, ja se koetaan jopa loukkaavana. Etkö muka ymmärrä, että on ollut kiire?
Seuraavalla kerralla kun tulee mieleen selitellä omaa käyttäytymistään kiireellä, kannattaa laittaa aivot ruksuttamaan. Mikäpä mahtaisi olla kaverin, työkollegan tai pomon reaktio, kun sanoisikin, että nyt ei ole tullut valmista koska olin laiska, enkä saanut aikaiseksi tehdä tätä hommaa? Mielenkiintoinen ajatus. Hämmennys lienee varmaa ainakin aluksi, kun vanhat kiire ja ”on nyt ollut muuta hommaa” selitykset eivät tulisikaan tavan mukaan kuin apteekin hyllyltä.
Kyllä joskus on ihan oikeastikin kiire. Ei ole epäilystäkään, etteikö vaikkapa aivo- tai sydäninfarktipotilaalla olisi kiire. Työasioissakin on aitoa kiirettä, samoin jokaisen kodissa, milloin minkäkin asian kanssa.
Suosittelen joka tapauksessa miettimään omaa suhtautumistaan kiireeseen. Itselläni se on auttanut olemaan rehellisempi toisia kohtaan ja olen myös oppinut kieltäytymään asioista, kun tiedän jo valmiiksi, että en ehdi ja enkä jälkeenpäin halua selitellä tekemisiäni vain sillä kiireellä, joka olisi ollut vain itse luotua.
Niin missä minulla nyt sitten tulikaan kiire?
No, tietysti tämän tekstin kirjoittamisessa. Juurisyy lienee tällä kertaa unohduksessa ja osaltaan aikaansaamattomuudessa. Taisi tekstistä tulla hieman lyhytkin.
Aika monta kertaa tuli myös mainittua kiire. Joten mainitaan vielä kerran.
Kiire.
Erkki Karema
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuutettu.
