Keskustan koulun alaluokkien opinahjona toimiva parakki näyttää käyttökiellossa olevan koulurakennuksen rinnalla kovin matalalta ja harmaalta. Siirtokouluksi nimetyn rakennuksen sisäpuolella avautuu leveä käytävä sekä luokkahuoneita, joiden seinät kertovat jo oppilaiden kehittymisestä. Alkuluokka 1A:n seinällä olevasta aakkosrivistä puuttuu maanantaiaamuna enää vierasperäisten kirjainten lisäksi H-kirjain.
– Kaikki osaavat jo lukea, opettaja Hanna Innala kehaisee.
Aakkosia opetellaan Aapisesta, josta maanantain lukuläksyksi tulee H-kirjaimella alkavia sanoja. Tavutusta harjoitellaan pienryhmissä älytaulun avulla näpyttelemällä tussilla valkoiselle taulupohjalle heijastetun sanapelin avulla. Älytaulun lisäksi luokassa on dokumenttikamera ja videotykki, joiden avulla uskonnon vihkoihin piirretyt luomiskertomusteokset on helppo näyttää koko luokalle.
– Säilytystilaa täällä on vanhaan kouluun ja sen varastoihin verrattuna vähän, mutta olen saanut haalituksi sopivia kalusteita. Täältä puuttuvat myös vesipisteet, joten esimerkiksi vesivärittelyä varten kannamme tarvittavan veden ämpäreillä, Hanna Innala kuvailee.
Pienistä puutteista ja kylmistä lattioista huolimatta parakista paljastuu täysin nykyaikainen luokkahuone langattomine verkkoineen. Sitä tarvitaan lasten käytössä olevia kämmentietokoneita varten. Luokkahuoneessa on myös tavalliset jutut.
– Voisitko auttaa etsimään mun reissuvihkoa, en löydä sitä mistään? Onkohan se jäänyt kotiin?
– Anteeksi, Aapinen jäi pulpetin kannen väliin, pystytkö pitämään tätä?
Kolmen oppiaineen maanantai
Koulupäivän aluksi opettaja tarkistaa omalta tablettitietokoneeltaan sähköiseen reissuvihkoon eli Wilmaan saapuneet mahdolliset poissaoloilmoitukset, joita koko Akaata koskevan poissaolokäytännön mukaisesti odotetaan saapuvaksi ensimmäisen oppitunnin aikana.
– Jos verkko toimii. Mutta jos ei, niin sitten otetaan älypuhelin apuun, Hanna Innala selvittää.
Apuna luokassa on myös ohjaaja Piritta Rimpeläinen. Myös erityisopettaja käy nappaamassa luokasta muutama oppilaan.
Luokan järjestäjät vaihtavat taululle päivämäärän ja helmikuun ensimmäisen maanantain kunniaksi myös kuukauden nimen. Nopeasti muodostetuissa pienryhmissä jutellaan ensin viikonlopun tapahtumista ja tekemisistä.
Ensimmäisen reilun tunnin mittaisen opetustuokion aineina ovat uskonto ja äidinkieli, joista jälkimmäinen kuuluu kysyttäessä olevan luokan oppilaiden enemmistön inhokkiaine.
Kello 10.15 oppilaat pukeutuvat ulkovaatteisiin ja kävelevät aikuisen opastamana Hirvialhon koululle ruokailemaan ja Keskustan koulun pihalle ulkoilemaan. Päivän toinen työrupeama alkaa kello 11.30. Jakoryhmissä oppilailla on joko musiikkia, ympäristötietoa tai kuvaamataitoa. Kaikkia oppiaineita opetetaan niin sanotuilla joustotunneilla, joiden ryhmiin on sekoitettu oppilaita sekä esikoululuokalta, ykkös- ja kakkosluokalta.
Useimmilla varsinainen opetus päättyy kello 13, joskin pienryhmätunteja on joillakin kahteen asti. Monien alkuluokkien oppilaiden päivä jatkuu iltapäiväkerhossa kuitenkin tarvittaessa kello 17 saakka.
Luvalla sanoen vilkkaan ja energisen luokan toiveita on helppo uskoa: koulussa toivottaisiin olevan enemmän pelejä, liikuntaa kuten luistelua tai hiihtoa sekä tietysti välitunteja. Minttu Aution mielestä koulussa on ”liian kivaa” ja Pinja Kiven mielestä kivointa on matematiikka.
– Samat sanat, komppaa Minea Koivuniemi.
Akseli Ylösen mielestä hauskinta on syksyllä salissa ollut temppurata.
– Siellä oli tramppa, köysiä, pitkä matto, jolla sai tehdä kuperkeikkoja sekä palloja, joita sai heittää, Akseli kuvailee tähänastisen koulutaipaleensa parasta antia.
