Jokakesäinen ilkivaltauutisointi on pitänyt Akaan Seudun toimitusta kiireisenä tänäkin kesänä. Tänä vuonna lisäväriä paikkojen rikkomiseen on antanut metelöinti, josta on kärsitty sataman suunnalla. Toisaalta kaikkein erikoisimmat, viime kesänä raportoidut ja jopa konevoimaa vaatineet paikkojen rikkomiset ovat ainakin toistaiseksi loistaneet poissaolollaan.
Miksi ilkivaltauutisointi näyttää kuuluvan kesään? Yksi ilmeisimpiä selityksiä lienee kesällä lisääntyvä vapaa-aika. Kun vapaus lisääntyy, kasvaa myös tekemisen tarve. Kuka tahansa työssä käyvä ja aktiivilomailusta nauttiva voi samaistua ilmiön taustalla olevaan ajatukseen. Toimistotyöläinenkin palautuu paremmin, kun ei vain makaa lomallaan, vaan tekee jotakin, jossa voi heti nähdä omien kättensä jäljen. Aktiivilomailijan käsien jälkenä kuitenkin tavallisimmin syntyy jotakin uutta, ei tuhoudu mitään vanhaa.
Toinen selittävä tekijä saattaa löytyä siitä, että suuri osa ilkivaltaan tai häiriköintiin ryhtyvistä on hyvin nuoria. Tämä saattaa ulkopuoliselta havainnoitsijalta unohtua, varsinkin, jos omasta perheestä tai muuten lähipiiristä ei löydy vaikkapa reilusti alle parikymppisiä nuoria. Silloin saattaa ihmetellä, miksi jotkut tuon ikäryhmän edustajista tekevät kuten tekevät. Tästä ihmettelystä herää joskus nopeastikin, kun viettää vähän pidemmän aikaa sellaisten kanssaihmisten kanssa, joiden ikä alkaa ykkösellä. Silloin on helppo huomata, että ollaan tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka ovat vielä matkalla aikuisuuteen ja joiden käytös tai ajatukset saattavat joskus yllättää vaikkapa nelikymppisen setämiehen. Koska tämä nuori polvi on erilainen kuin vaikkapa vanhempansa, heidän toimintaansa ei tulisi myöskään arvioida pelkästään vanhemman sukupolven näkökulmasta.
Jospa setämiesten ratkaisuyritykset Akaan ilkivaltaongelmiin ovatkin hakoteillä ja ratkaisun avaimet mopon selässä matkalla satamaan? Usein ratkaisuksi ilkivallan kaltaisiin ongelmiin haetaan yhteiskunnan palveluita kuten nuorisotiloja. Lisäksi niiden puutteesta valitetaan. Sekin on vanhemman sukupolven näkökulmasta tarjottu ratkaisu nuoremmalle sukupolvelle. Ratkaisu, jota nuorempi sukupolvi ei välttämättä näe ratkaisuna. Pelkkä tila ei nuorille riitä, mutta tuskin riittää myöskään siitä nelikymppisten ja sitä vanhempien näkökulmasta suunniteltu toimintakaan. Nuorille ratkaisu saattaisi olla jokin Tuunauspajan kaltainen toiminta. Avainajatus voisi olla vaikkapa alhaaltapäin ohjautuva toiminta. Sillä voitaisiin saada mukaan heidätkin, joille instituutioiden suunnittelema ja autoritäärisesti johdettu toiminta ovat lähinnä kauhistuksen aiheita.
Meillä on vielä matkaa siihen oivallukseen, jolla ilkivalta- ja häirikköongelmat ratkaistaan. Lähtökohtamme ovat kuitenkin poikkeuksellisen hyvät moneen muuhun yhteiskuntaan verrattuna. Siinä, missä monessa yhteiskunnassa lähtökohtana on normista poikkeavan käytöksen rankaiseminen, on suomalainen ajatusmalli usein auttamislähtöinen. Emme pelkästään pohdi, miten voisimme suojella muuta yhteiskuntaa joltakin rajatulta joukolta, vaan haemme rakentavaa ratkaisua. Sillä asenteella olemme jo puolivälissä ratkaisua, tai ainakaan emme kulje ratkaisusta poispäin.
