Akaalaisen erityisesti korjausrakentamiseen keskittyneen insinööritoimisto Atevar Oy:n Pamela Pilvinen muutti toimistonsa viime vuoden puolella Toijalan torin laidalle. Toimiston kalustus paljastaa materiaalitekniikan diplomi-insinöörin rakkauden erityisesti 1950–1960-lukujen estetiikkaan. Pöydällä oleva kirja samoilla vuosikymmenillä rakennetusta, pääosin arkkitehti Aarne Ervin suunnittelemasta Espoon Tapiolasta on muistutus yhdestä tulevan kevään ja kesän isoimmista toimeksiannoista.
– Tapiola on hieno esimerkki kokonaisvaltaisesta suunnittelusta, ja on ihan mahtavaa olla laittamassa sitä kuntoon, Pilvinen toteaa.
Vaikka suurin osa Atevar Oy:n työmaista on tähän saakka ollut Helsingin-suunnalla, ovat urakat yhä enenevässä määrin siirtyneet Akaaseen. Akaassa Pamela Pilvinen haluaisikin ihmisten kiinnittävän huomionsa niin sanottuihin rumiin rakennuksiin. Sellaisena pidetään hänen mukaansa ihan yleisesti 1960–1970-lukujen rakennusbuumin aikana tehtyjä taloja. 1980-luvun rakennuksista puhumattakaan.
– Meillä osataan kyllä arvostaa vanhaa, esimerkiksi jotain vanhoja savupirttejä. Mutta ihmisiltä unohtuvat nämä yleensä melko hyvin käyttötarpeeseensa suunnitellut talot ja julkiset rakennukset.
Elinkaarta tulisi miettiä
Erityisen huonoa mainetta kantavat Pilvisen mukaan 1970-luvuilla rakennetut talot.
– Vedotaan pieniin ikkunoihin ja mihin lie. Energiakriisi toki näkyy näiden rakennusten ulkomuodossa, mutta nythän sitä vasta pieni-ikkunaisia taloja rakennetaankin – energiatehokkuuden nimissä tietenkin.
Seitsemänkymmentäluvulla käytettiin kuitenkin Pilvisen mukaan kuitenkin parasta saatavilla olevaa rakennustekniikkaa ja -taitoa. Samaa ei hänen mukaansa voi sanoa nykytaloista.
– Jotain rakentamisen nykytasosta kertoo se, että nytkin minulla on korjattava vuonna 2013 valmistunut talo, jossa kaikki, siis ihan kaikki, on mennyt pieleen.
1970-luvulla rakennettujen talojen korjaamisessa on Pilvisen mukaan myös muuta kuin rakennusteknistä järkeä.
– Pitää muistaa, että näissä taloissahan ihmiset asuvat, ja niissä ovat kiinni myös heidän rahansa ja useimmiten koko heidän omaisuutensa.
Saman aikakauden julkisissa rakennuksissa näkyy Pilvisen mukaan ennen kaikkea rakennusten käyttäjien arvostaminen.
– Jos ne ovat rakennustekniikaltaan olleet aikansa huippuluokkaa, ovat ne myös useimmiten arkkitehtien piirtämiä. Toijalan keskustaan haetaan uutta ilmettä arkkitehtikilpailun kautta, mutta onhan se nykyään harvinaista herkkua. Talojen piirtäminen perustuu nykyään määräyskokoelman noudattamiseen, ja sen perusteella melkein kuka tahansa voi piirtää talon.
Pilvisen mukaan ihmisten olisi syytä herätä vaatimaan myös verorahoilleen kestävää ja kaunista vastinetta.
– En haluaisi, että verorahoillani rakennetaan Akaaseen enää yhtään tilaelementtirakennusta. Onkin aiheellista kysyä, kestääkö yhdenkään viime vuosikymmeninä rakennetun julkisen rakennuksen elinkaari yhtä kauan kuin esimerkiksi nyt korjattavan Keskustan koulun? Laadun voi mitata vaikkapa suoraan seinän paksuudesta ja etenkin käytetyistä materiaaleista: jos Keskustan koululla on 55 senttiä paksut kiviseinät, mitä kevytelemettiratkaisut ovat siihen verrattuna?
Vuonna -84 rakennettu Toijalan helmi?
Akaaseen tai silloiseen Toijalaan perheinensä vuonna 2006 muuttanut Pamela Pilvinen myöntää, että harva näkee esimerkiksi Toijalan terveysaseman rakennuksessa mitään kaunista.
– Sen kylkeen olisin valmis kahlitsemaan itseni, jos se puretaan. Viereen rakennettava siipi on sitten toinen asia, mutta tämän rakennuksen minä säästäisin.
Arkkitehtuuritoimisto Erkki Pasanen Ky:n suunnittelema rakennus otettiin käyttöön vuonna 1984.
– Rakennus voi olla sisätiloiltaan tai mitoituksiltaan vanhentunut, mutta siitä ei pääse mihinkään, että tämä on todella hienosti suunniteltu. Keltainen tillivuoraus on ollut aikanaan kallis hankinta. Myös yksityiskohtaiset pellitykset maksaisivat tänä päivänä maltaita, ne ovat todella hienoa työtä, Pilvinen luettelee.
Myös neuvolasisäänkäynnin viimeistelty ja rakennuksen tyyliä noudatteleva katos sekä samaan tyyliä toistintavat polkupyöräkatokset kertovat Pilvisen mukaan erityisesti rakennuksen työntekijöiden arvostamisesta.
– Ihmisiä on arvostettu niin paljon, että heille on rakennettu hieno pyöräkatos lakattuine panelikattoineen kaikkineen. Pyörätelineen muotoilukin on ihan huippuluokkaa.
Viialasta Pilvinen haluaa nostaa esille arkkitehti Pirjo Kantolan vuonna 1970 suunnitteleman Viialan vesitornin.
– Iltavalaistus korostaa rakennuksen hienoutta, ja kokonaisuus kieltämättä yllätti minut.
Uudemmista Viialan rakennuksista kiitoksensa saa myös Viialan kirjasto Vilkku.
– Se on yksi harvoista Akaaseen rakennetuista julkisista rakennuksista, jolla on mahdollisuudet säilyä hyvin seuraavat 50 vuotta. Kaarevat muodot ja vinot katot näkyvät hienosti myös iltavalaistuksessa, Pamela Pilvinen kiittelee.
