Nuorten mielenterveydelliset ongelmat ulottuvat vuosi vuodelta nuorempiin ja nuorempiin lapsiin. Nuorisopsykiatrian osastot ovat täynnä ja kriisiosastot täysin ylibuukattuja. Jopa 13-vuotiaat ongelmalapset sijoitetaan kriisiosastolle ja kuvitellaan, että se auttaa heitä. Tilanne alkaa olla huolestuttava eikä siitä puhuta tarpeeksi.
Nuorisopsykologian professori Mauri Marttunen vaati äskettäin, että meidän tulee lisätä nuorten ja lasten mielenterveyspalveluja (Aamulehti). Vaatimus koski sekä työntekijämäärää että osaamista.
Tiedän, että Akaassakin koulupsykologeilla ja -kuraattoreilla on mahdoton määrä tehtävää. Jonot näiden ”asiakkaaksi” ovat luvattoman pitkiä. Ennalta ehkäisevää työtä ei ehditä tehdä ja kun sitä ei tehdä, nuorten ongelmat kasaantuvat ja lisääntyvät moninkertaisiksi, kun vain odotellaan apua. Nuoren pelastaminen vaikkapa itsetuhoisilta ajatuksilta on edullisempaa kuin tämä päätyminen ruuhkautuneelle akuuttiosastolle.
Entä sitten, kun nuoren ongelmat tempaavat koko muun perheen otteeseensa ja perhe ajautuu tukeutumaan useampaan eri tukipalveluun avun saamiseksi? Miten langat kyetään pitämään kasassa, kun toimijoita on useita? Akaassa pitää pohtia perhetyöntekijä–tukihenkilö–henkilökohtainen avustaja -poolia. Tavoitteena pitää olla eri sektoreista riippumaton toiminta, jossa siirtyminen esimerkiksi perhepalveluista vammaispalveluihin ei aiheuta avustajan vaihtumista. Sama avustaja voisi jatkaa tuettavan henkilön kanssa riippumatta siitä, minkä toimijan alueelle avustettava kuuluu.
Olen ymmärtänyt, että avustajilla on kuitenkin sama peruskoulutus, joten työskentely eri sektoreilla ei voisi olla ongelma. Poolista voisi useampi eri toimintasektori ostaa työntekijäpanosta. Nyt avustajan vaihdokset aiheuttavat turhaa lisäkuormaa tuettavalle henkilölle tai hänen perheelleen, joille jo sosiaalisen tilanteen muuttuminen aiheuttaa ahdistusta.
Ennalta ehkäisevä työ on ratkaisevaa siinä, miten nuori onnistuu koko loppuelämässään. Ongelmiin, akuutteihin varsinkin, on päästävä käsiksi heti eikä vasta joskus. Koulupuolella on sijoitettava lisää paukkuja kuraattorien ja psykologien jonojen purkuun. Lisäpanokset ovat kuntakohtaisia, mutta ne osoittavat, että kunta välittää nuoristaan. Akaassa on tarvetta näille lisäpanoksille.
Korjatkaamme särö, ennen kuin nuori pirstaloituu kokonaan.
Janita Puomila
kuntavaaliehdokas (kok)
