On koittanut se aika, jolloin Suomessa monien nuorten opiskelu loppuu ja uurastus palkitaan tai sitten ei päästäkään lopputulokseen. Tulee epäonnistumisia erilaisista syistä eikä jakseta ponnistella opintojen päätökseen asti.
Onnittelut kaikille, jotka selvisivät jatkoon. Olette elämän aurinkopuolella. Onnea ylioppilaille, eri oppilaitoksista päättötodistuksen saaneille ja peruskoulun selvittäneille.
On jatkomahdollisuuksia. Kaikille kuitenkin koittaa kesäaika, mikä tuo muutoksia elämän kuvioihin. Joku pääsee toivotulle lomalle, joku saa kesätyötä ja joku saa opiskella. Jokainen nuori varmaan haluaa arvostetun ja rahakkaan ammatin, jota kohti pyrkii, ja monilla on myös kykyjä ja lahjoja. Mitään ei saa kuitenkaan ilman ponnistelua. Ponnistelu tuottaa tulosta ja palkitsee.
Mutta, mikä neuvoksi, jos on ponnistellut äärirajoille, mutta kyvyt eivät vaan riitä? Mistä apu, kun mieli alkaa järkkyä, tulee sairautta, joka vie voimat, tai ja kun motivaatiota ei yksinkertaisesti ole mihinkään? Ei oikein saa otetta mistään, ja elämä näyttää valuvan tyhjiin. Silloin on jouduttu elämänkouluun, missä mittarit ovat toisenlaiset. Siellä opitaan nöyränä odottamaan aikojen otollisuutta. Siellä opitaan sitkeyttä ja uusia arvoja. Siellä löytyy Jumalan mahdollisuudet.
Elämä ei ole koskaan hallittavissa, vaikka moni niin luulee. Elämä on arvaamaton. Raamattu pohtii paljon elämää. Erikoista, että juuri Jeesus sanoi olevansa elämä itse.
Kun Jeesus kulki maan päällä, hän opetti opetuslapsiaan seuraavasti: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa. Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?” Matt. 16:24-26.
Jeesuksen mukaan ihmisen olisi hyvä seuratessaan Jeesuksen jalanjälkiä kieltää itsensä. Mitä kummaa? Eikö saisi kehittyä, ponnistella ja aina vaan menestyä enemmän ja enemmän? Eikö saisi opiskella ja havitella rahakkaita ammatteja? Totta kai kaikkeen tähän on hyvä tähdätä, mutta silloin, kun ihminen oppii ymmärtämään oman rajallisuutensa ja pienuutensa maailmankaikkeudessa ja ymmärtää, että elämä ei ole hallittavissa, ja silloin kun vastoinkäymiset tulevat niin suuriksi, ettei omat voimat riitä, niin silloin Jeesus tarjoaa itseään – todellista elämää vaihtoehdoksi. Se on onnellinen vaihtokauppa.
Jokainen vuorollaan joutuu kantamaan elämässään ristiä. Joku nuorena, joku vanhempana. Ja ristit ovat erikokoisia ja erilaisia. Jokainen on saanut elämässään kolhuja sydämeen. Mitä se kunkin kohdalla sitten on, jää nähtäväksi. Silloin tulee kuitenkin otollinen hetki lähteä Jeesuksen matkaan. Hänen seurassaan löytää elämän isolla E:llä. Hän on upeata matkaseuraa ja vaikeudet puolittuvat Hänen kanssaan. Jeesuksen opetus on aina paradoksi. Oikean kokoinen ja oikeassa mittasuhteissa oleva elämä löytyy Jeesuksen seurassa.
Yrittäessään pelastaa itsensä, juosta rahan, maineen tai kunnian perässä, olla hyvä ihminen, joutuu lopulta taipumaan. On lopulta taivuttava myöntämään tappio. Mikään ei koskaan riitä. Koko maailman voittaminen ei hyödytä, jos ihminen ponnistelee vain itsensä vuoksi. Ps. 49: 8-9 sanoo ”Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.”
Pelastus on siinä, että oma itseriittoisuus vähenee, oma iso ego pienenee ja sitä kautta nähdään lähimmäinen, jota on mahdollista rakastaa ja palvella. Pelastus on siinä, kun näkee oman rajallisuutensa, voi antaa itselleen ja kanssakulkijalle anteeksi väärät teot Jeesuksen tähden ja opetella elämään uudella tavalla. Siinä elämänkoulussa palkinto onkin elämä itse iloineen ja murheineen oikean kokoisena.
Aila Laaksonen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuutettu.
