Akaalainen rakennusyrittäjä Jarno Aaltonen marssi loppukesästä 2019 kolkuttelemaan Akaan Seudun toimituksen ovea. Aaltosella oli ongelma, johon hän arveli löytävänsä ratkaisun paikallislehdestä. Ja löytyihän se.
Aaltonen oli ostanut moottoripyöräliikkeen huutokaupasta 125-kuutioisen kevytmoottoripyörän. Pyörä oli täysin kunnossa, mutta Aaltonen itse ei sitä tarvinnut. Siksi hän ajatteli lahjoittaa sen jollekin kevaria tarvitsevalle akaalaiselle nuorelle.
Pyörää tarvitsevan nuoren perusteluiden piti olla totuudenmukaiset, ja pyörän piti tulla saajan omaan käyttöön, ei myytäväksi eteenpäin. Lisäksi Aaltosella oli yksi reunaehto sille, miten perustelut esitetään.
– Haluaisin, että he kirjoittavat perustelut omin käsin kirjeeseen, ei siis sähköpostiin. Kirjeet voi toimittaa Akaan Seudun toimitukseen, Aaltonen ohjeisti.
Lahjoitettava pyörä oli vuosimallin 2005 Honda CBR 125R, jolla oli ajettu hieman alle 40 000 kilometriä. Aaltonen maksoi pyörästä huutokaupassa 1000 euroa.
Juttu keräsi tuhansia lukijoita
Akaan Seutu julkaisi Jarno Aaltosen kevarista ja sen lahjoittamisesta jutun, joka keräsi verkossa yli 5000 lukijaa. Kun Aaltonen avasi ja luki kolmen akaalaisnuoren kirjeet, olivat miehen ilmeet ja kommentit näkemisen ja kuulemisen arvoisia.
– Kirjeitä lukiessani ajattelin, että miksi minulla ei ole kolme pyörää. Kirjeet olivat niin koskettavia.
Lopulta Aaltonen päätti, että huutokaupasta hankitun Hondan saa Viialassa asuva Santtu Lindgren. Ennen pyörän lahjoittamista Aaltonen kuitenkin mainitsi tilanteesta kaverilleen Juha-Pekka Nordille. Aaltonen kertoi, että muilla pojilla on jonkin verran rahaa kerättynä kevaria varten, ja Nord päätti, että hänen yrityksensä Akaan Kiinteistöhuolto maksaa toiselle pojalle puuttuvat kevarirahat eli noin 600 euroa.
Näin saatiin vuoden 2007 ja 42 000 kilometriä ajettu Honda CBR 125R myös Santun tavoin Viialassa asuvalle Joonas Mäkiselle. Myös kolmannelle pojalle löytyi pyörä.
Kevarilla kouluun vielä joulukuussa
Kesä 2021 on Santulle ja Joonakselle toinen sesonki kevarin selässä. Kun pojat tapaavat Akaan Seudun järjestämillä aamukahveilla Jarno Aaltosen hänen pihaterassillaan, on kolmella naamalla leveä hymy.
– Tosi kiva nähdä teitä, kun asiat ovat hyvin ja olette edelleen mukavia poikia. Ja nyt teistä tulee miehiä, Aaltonen tokaisee ensi vuonna 18 vuotta täyttävälle kaksikolle.
Santtu muutti keväällä omaan kämppään Valkeakoskelle, missä hän opiskelee liiketaloutta ja pelaa jalkapalloa FC Hakan B-junioreissa. Joonas asuu edelleen Viialassa, mutta hänkin käy lukiota Valkeakoskella. Koulumatkat ovat olleet molemmille yksi asia, missä kevarista on ollut hyötyä.
– Kouluun tuli ajettua alkusyksyllä aika pitkään, kun ei vielä ollut bussikorttia. Pari kertaa oli aika kylmä aamulla, Santtu kertoo.
Koulumatkojen lisäksi hän on ajanut pyörällä jalkapalloharjoituksiin, kesätöihin Kylmäkoskelle sekä välillä Tampereelle. Kilometrejä ehti viime vuonna kertyä mittariin noin 3000.
Joonaksen kevarireissut ovat pisimmillään ulottuneet Ikaalisiin, ja Akaan ja Tampereen väliä on tullut ajettua paljonkin.
– Toijalassa on aika monella kaverilla pyörä, ja niiden kanssa ollaan käyty esimerkiksi Pyynikillä. Se on ollut mahtavaa, ja samalla on saanut uusia kavereita.
Myös reitti Valkeakoskelle on tullut tutuksi.
– Koulussa kävin vielä joulukuun alussa, kun ei ollut lunta, Joonas nauraa ja käy tarkistamassa pyöränsä mittarilukeman.
Honda on saanut hänen allaan kyytiä jo 9000 kilometrin verran.
Joonaksen pyörään on vaihdettu öljyjen ja tulppien lisäksi muun muassa renkaat sekä putken alakäyrä ja vilkku ja peili. Santun pyörään on vaihdettu etuvalo ja eturengas ja tehty perushuoltoa. Kumpikaan ei ole mennyt kevarillaan nurin.
Jalkapalloa, kesätöitä ja kavereiden kanssa oloa
Santtu oli keväällä työssäoppimisjaksolla Valkeakosken Sportiassa, mutta kesätyöpaikkaa ei ollut vielä toukokuun lopulla irronnut. Koronan takia jalkapallokauden alkua siirrettiin ja lohkoja arvottiin moneen kertaan uudestaan. Näillä näkymin alemman kansallisen B1-sarjan pelireissuja on edessä aina Torniota ja Kajaania myöten.
Jalkapallo on ykkösjuttu ensi vuonna A-junioreihin siirtyvän Santun suunnitelmissa myös ammattiopintojen jälkeen.
– Jos pääsisi Hakan edustukseen tai muualle. Jos se ei onnistu, sitten haen jatkamaan opintoja tradenomiksi tai liikunnanopettajaksi. Tai töihin, Santtu suunnittelee.
Hän tietää, että työelämään ei mennä heittämällä.
– Opiskelu on nykyään tosi tärkeää. Pitää olla opinnot hyvin suoritettu tai monta alaa tai monta vuotta työkokemusta.
Joonas aloitti kesätyöt Viialan-S-marketissa jo keväällä koulun ohessa, ja jatkoa on tiedossa syyskuulle saakka.
– Töitä on aika paljon, pitkää päivää monta päivää viikossa. Lisäksi varmaan mökkeilyä ja kavereiden kanssa oloa, Joonas suunnittelee kesäänsä.
Hän arvelee suuntaavansa lukion jälkeen armeijaan ja sitten ehkä ammattikorkeakouluun.
– Ei ole vielä mitään selvää tavoitetta.
Auttamisesta jää hyvä muisto kaikille
Kevaria isomman moottoripyörän hankinnan sijaan Santtua ja Joonasta kiinnostaa seuraavaksi B-kortti ja auto. Pojat uskovat, että kevarikokemusten avulla ajokortti heltiää huomattavasti helpommin kuin pelkillä autokoulun ajotunneilla.
Santtu arvelee, että kevarikortin voisi kuitenkin joskus korottaa moottoripyöräkortiksi, ja Joonaskin saattaa tulevaisuudessa olla myös prätkän omistaja.
– Sitten, kun on rahaa hankkia auton lisäksi isompi pyörä.
Santtua ja Joonasta kevareiden hankinnassa jeesannut Jarno Aaltonen kertoo oppineensa toisten ihmisten auttamisen omilta vanhemmiltaan. Hän uskoo, että moni haluaisi toimia samoin mutta ei ehkä uskalla.
Aaltonen kertoo yllättyneensä toissa syksynä siitä, kuinka mukavia ja välittäviä kavereita Santtu ja Joonas olivat. Santtu arvelee, että jalkapallo ja muu joukkueurheilu tukevat sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Joonas puolestaan kertoo, että tulee vielä vanhanakin muistamaan Aaltoselta saamansa avun.
– Se on jo nyt vaikuttanut omaan ajatteluun.
