”Ruutuaikaa saisi maksimissaan olla kaksi tuntia päivässä”, on monille sanottu. Kuitenkin se ylittyy useimmilla. Yleensä ne, jotka tutkivat asiaa ja toteavat, että nuorille ja lapsille olisi hyväksi tehdä muutakin kuin tuijottaa pikselimaailmaa puolet päivästä, tarkoittavat myös sitä ja haluavat edistää ihmisten terveyttä ja mielentilaa. Onhan sanottu, että ruudun tuijottaminen kannattaisi lopettaa kahta tuntia ennen nukkumaan menoa. Tällä tavalla yöunista voisi nauttia, kerrankin nukkua hyvin. Eihän se kaikilla auta, jos luonnostaan nukkuu huonosti, mutta monet olisivat pirteämpiä, jos noudattaisivat tätä pikku seikkaa.
Kyllähän se on mukavaa, kun Facebookissa voi seurata muiden tekemisiä, mutta ei kai sielläkään koko aikaa tarvitse olla?
Mielestäni edes nuoret, tulevaisuuden aikuiset, voisivat miettiä, ylittyykö maagisen kahden tunnin raja ja kannattaisiko ruutuaikaa vähentää. Jokainen voisi kohdallaan miettiä, haluaako vähentää ruudun tuijottamista vai pilata silmänsä päivät pitkät elektronisia pikselimaailmoja katsellen.
Sitä voi vähentää vähän kerrallaan: Jos puhelimen akku tyhjenee, laittaa sen lataukseen ja jättää muullekin aikaa kuin peleille ja netille. Tai jos peli rupeaa suututtamaan, sammuttaa pelikoneen ja marssii ulos!
Kyllä, poikien englannintaidon on todettu olevan parempi kuin tyttöjen, koska pojat pelaavat enemmän, mutta pärjäävätkö pojat silti koulussa tyttöjä paremmin, kun läksytkin kopioidaan koulun käytävällä ja koepaperit palautetaan tyhjinä?
Oma mielipiteeni asiasta on, että ruutuaikaa kannattaisi miettiä tarkemmin ja jättää tilaa muullekin ajattelulle. Kyllä elämää pitäisi pystyä elämään vähemmälläkin ruutuajalla, vaikka ajatus siitä naurattaakin.
Kaisa Koski, 8B
