Kysytäänkö enää mitään?

Sosialidemokraatit laitettiin vielä 1980-luvulla järjestykseen käsitteellä ”kenelle Sorsa soittaa”. Istuvalla puheenjohtajalla ja pääministerillä oli tapana soitella luetetuilleen ja hakea tietoa, joskus jopa ideologiaakin päätöksiensä tueksi. He, joille Kalevi Sorsa ei soittanut, päättivät, että hänestä ei tehdä tasavallan presidenttiä. Sosialidemokraateilla on konstinsa kostaa. Nyt löysässä hirressä on Pirkanmaan äänikuningatar Hanna Tainio.

Yksi Kalevi Sorsalta puhelun usein saaneita oli Tampereen työväenopiston eläkkeellä ollut rehtori Veikko O. Veilahti. Hämeenpuistossa eläkepäiviään viettänyt pahasti sairastellut vanha rehtori oli erittäin hyvin informoitu valtakunnan asioista. Asioita liiaksi oikovalle hän saattoi sanoa konjakkilasinsa takaa: mutta ei se niin mene. Eikä mennytkään, sen kertoivat sanomalehdet myöhemmin.

Viime viikolla Akaassa piipahtanut kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk) oli terve tuulahdus menneiltä ajoilta. Toki eduskunnassa ennenkin kähmittiin ja tehtiin lehmänkauppoja, laittomuuksiakin, mutta jotenkin se vain tuntui jos ei aina niin rehelliseltä niin inhimillisemmältä kumminkin.

Sirkka-Liisa Anttila kertoi politiikan teon eduskunnassa ja hallituksessa muuttuneen tavattoman kovaksi. Ne, joilla on valta käyttävät sitä häikäilemättömästi omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi. Esimerkeiksi kymmeniä vuosia kansanedustajana toiminut Anttila nosti kuntaministeri Henna Virkkusen (kok) ja myös pääministeri Jyrki Kataisen (kok). Asioista ei Anttilan mielestä olla enää eri mieltä oikealla tavalla, vaan vähemmistön mielipiteet teilataan motiiveineen niin, että niiden esittäjä joutuu häpeään.  Tämä näkyy muun muassa kuntauudistusta ajettaessa. Kuntajohtajat valittavat ympäri maata, että kuntien millään lausunnoilla ei ole mitään merkitystä, koska muutaman päivä lausunnon jättämisen jälkeen tulee uusia ohjeita tai jo päätöksiä. Lausuntoja ei ole millään ehditty lukea, mutta vallassa olevien niitä tarvitsekaan lukea. Näin toteutettu kuntauudistus ei ole Sirkka-Liisa Anttilan mielestä hyvää hallintoa, valta jopa käyttää tarkoitusperiensä toteuttamiseksi pakkoa.

Kuntarakenne- ja sote-uudistukset ovat ajaneet Akaan mielenkiintoiseen ja vaaralliseen tilanteeseen. Osa kuntapäättäjistä näyttää heittäneen jo pyyhkeen kehään ja mielellään järjestelisi palveluita liitoskelpoiseksi. Varsinkin kokoomuksessa näytään innostutun Valkeakoskesta. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan mielestä nykyiset palvelut eivät ainakaan liitoksen myötä huononisi. Eivätkö todellakaan? Osa päättäjistä taas haluaa Toijalan keskustaan arkkitehtuurikilpailun ja puhutaanpa jopa jälleen asuntomessujen hakemisesta. Vaarana on vastakkainasettelu, jossa äänestyksen tuloksena ei tehdä mitään.

Kalevi Sorsankin suuhun on laitettu lausahdus: valta turmelee aina, ja absoluuttinen valta absoluuttisesti. Tämänkin ”kuntauudistuksen” jälkeen palataan aitovierille ja jatketaan matkaa. Toivottavasti kukaan ei onnu, eikä kenenkään tarvitse pyydellä anteeksi. Suomi on kuitenkin kodeista valtakunnan huipulle konsensusyhteiskunta, johon harvainvalta ei sovi.