Eräänä kauniina, kesäisenä päivänä käveli muuan muurahainen lähellä kotipesäänsä. Se kuuli yläpuoleltaan omasta mielestään isoa metelöintiä. KRAAK, KRAAK, kuului niin kovana, että muurahaista melkein pelotti.
Hetken kuluttua muurahaisen viereen laskeutui ilmasta varis. Ei muurahainen tiennyt mitään variksista, vaikka kaikki ihmiset tuntevat variksen. Pelotti tuo iso, vahvanokkainen ja kovaa ääntä pitävä otus.
– Kuka sinä olet? kysyi muurahainen aralla äänellä.
– Minä olen VARIS – en ole kenellekään ilkeä tai petollinen. Olen vain niin suurikokoinen ja mustan värini takia olen joidenkin mielestä pelottava ja vaarallinen, ihan oikeasti olen hyvinkin kiltti. Jos käymme kotipesälläsi, voimme kysyä vanhemmiltasi luvan, pääsisitkö kanssani pienelle lentomatkalle?
Muurahainen kipitti kohti kotipesäänsä ja varis harppoi muutaman askeleen perässä. Kun muurahainen oli ottanut tuhansia askeleita, riitti variksella samaan matkaan yksi askel. Hetken kuluttua he saapuivat ison muurahaiskeon äärelle. Siinä asui ainakin miljoona muurahaista.
– Mistä sinä tunnet vanhempasi? kysyi varis.
– Kyllä kaikki eläinlapset tuntevat omat vanhempansa, sanoi muurahainen ja osoitti takajalallaan erästä itseään isompaa muurahaista.
– Tuo on äitini. Hän on oikein kiltti ja pitää minusta ja pesän muistakin lapsista hyvää huolta.
– Päivää, rouva muurahainen, sanoi varis. Tapasin tuolla kävelytiellä tämän lapsesi ja jos saamme luvan, veisin lapsesi pienelle lentomatkalle tähän lähiympäristöön. Lupaan lentää varovasti ja tulemme takaisin tähän pesälle kymmenen minuutin kuluttua.
Äiti antoi luvan ja pikku muurahainen kiipesi variksen selkään. Pienillä jaloilla täytyi ottaa satoja askeleita, ennen kuin voitiin harjoitella lentoasentoa. Muurahainen meni variksen niskassa kyykkyasentoon ja otti niskan sulasta tukevan otteen leuoillaan. Samalla se nosti päätään ja näki juuri ja juuri sulkien seasta maahan.
– Nyt voimme nousta ilmaan, sanoi varis.
Matka alkoi ja variksen siivet pitivät aika kovaa ääntä, kun nousu jatkui. Muurahaista pelotti.
Varis nousi 21 metrin korkeuteen. Se on kaksi metriä matalammalla kuin Pätsiniemessä olevan vesitornin huippu. Huikeat näköalat avautuivat lentäjille. S-Market, lasiympyrä, miljoonasilta ja rautatieaseman rakennukset näyttivät korkealta katsottuna aika pieniltä.
Varis kaarsi vasemmalle ja näkyviin ilmestyi Akaan kirkko ja tori. Kukaan ei osannut edes aavistaa kuinka jännittävä ja huikea elämys oli meneillään. Matkustajana olevalle muurahaiselle tämä oli elämän tähän asti jännittävin tapahtuma, varikselle tämä oli ihan jokapäiväistä elämää, lennellä ja katsella, kuinka ihmiset kiireisinä kulkevat pitkin kaupunkia.
Pian oli lennetty sovittu 10 minuutin aika ja oli palattava kotipesälle. Muurahaispesällä olivat monet asukkaat muodostaneet ison ympyrän, jonka keskelle varis laskeutui.
Kesti monta tuntia, kun muurahainen ja varis kertoivat lentomatkansa näkymiä. Jotkut pesän asukkaat luulivat kuulevansa juuri keksittyä satua, mutta totta se kaikki kerrottu kuitenkin oli ja muurahaisen äiti kiitteli varista ja lupasi keksiä tulevaisuudessa jotain erikoista ja ainutkertaista varikselle.
Kaikki olivat sitä mieltä, että jokainen voi olla hyvä kaveri ja ystävä, riippumatta siitä, onko pieni tai iso. Tämän tapauksen jälkeen sivusta seuranneet saivat huomata, että näin heistä kaikista tuli hyvät ystävät.
Jaakko-pappa
Kommentointi on suljettu.