Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja oikeus kuulua johonkin. Meillä on oikeus tuntea, että voimme vaikuttaa omaan elämäämme ja ympäristöömme. Meillä on oikeus tietää omat vaikuttamismahdollisuutemme. Meillä on oikeus osallisuuteen.
Osallisuus on kuulumista johonkin, mukana olemista, tunne ja oma kokemus siitä, että saa aidon mahdollisuuden vaikuttaa itseään ja yhteisöään koskeviin asioihin.
Osallisuus ei ole osallistumista. Osallistumisessa on luotu valmis tilanne, johon osallistutaan, kun taas osallisuudessa osallistuja saa itse vaikuttaa tilanteen muotoutumiseen ja kulkuun.
Osallisuuden vastakohta on osattomuus. Silloin ei ole halua, taitoa tai mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Osattomuutta voi kutsua myös syrjäytymiseksi.
Ollessani nuoriso-ohjaajana Akaan kaupungilla opettelin osallisuutta. Koin että nuoriso-ohjaajana tehtäväni oli antaa nuorille osallisuuden avaimia, toimia innostajana ja mahdollistajana, mutta antaa nuorille tilaa tehdä ja suunnitella itse. Mielestäni aikuisen tulee herättää nuorissa halua ja intoa, osoittaa luottamusta ja toimia kannustajana, aktivoijana, ei pelkästään olla toiminnan ohjaajana. Vielä pahempi on kuitenkin, kun nuoriso-ohjaaja mielletään valvojaksi. Valvojan ainoa tehtävä on olla hereillä. Hyviä paikkoja innostaa osallisuuteen ovat Nuorisovaltuustot, koulujen oppilaskuntien hallitukset ja nuorisotilojen talotoimikunnat. Niissä nuoret pääsevät vaikuttamaan omaan toimintaympäristöönsä, ja näin omista tiloista pidetään parempaa huoltakin. Toiminta kohtaa tarpeen, kun itse on päässyt olemaan osallinen siihen, mitä ja miksi tehdään. Nuori on nuoruuden asiantuntija, mutta pitää kuitenkin muistaa, että vastuu on aikuisella.
Varhaiskasvatuksessa osallisuus on iloa arkipäivän tilanteissa ja omaa tekemistä sekä mahdollisuutta tulla kuulluksi. Lapselle syntyy tunne ja kokemus siitä, että on hyväksytty ja kuuluu omaan yhteisöönsä. Omaan päiväkotiin, omaan ryhmään ja omaan pienryhmään. Päiväkodissa osallisuus on pikkuaskeleita, huomioimista arjen konkreettisessa toiminnassa, leikeissä, tuokioilla, ruokailussa, pukemistilanteissa. Parhaimmillaan varhaiskasvatuksesta jää kantava jälki lapsen elämään. Iloa ja onnistumista siitä, että on riittävä omana itsenään ja saa toimia arkielämänsä ympäristössä ja sosiaalisissa suhteissa itselle ominaisella tavalla.
Jos nuori on nuoruuden asiantuntija, niin lapsi on lapsuuden. Joskus kannattaa istua lattialle ja seurata pienten poikien villiä autoleikkiä ja huomata, että siinä on ihan järki. Aikuisesta se vaan voi tuntua rajulta tai äänekkäältä, mutta lasten mielestä se onkin oikea leikki.
Tässä puheenvuorossani en kannata vapaata kasvatusta tai kasvua ilman rajoja. Osallisuus ei ole rajattomuutta tai sitä, että kaikki olisi mahdollista. Paljon on mahdollista, mutta se meidän aikuisten pitää kertoa lapsille ja nuorille.
On tärkeää kuunnella lasta ja tarttua hetkiin, joista voi syntyä aitoa osallisuutta. Meille aikuisille on olennaista omaksua uusi toimintatapa, jossa lapset ovat osaavia, päteviä ja arvokkaita toimijoita.
Kirjoittaja on akaalainen lastentarhanopettaja.
Ensi viikolla palstalla kirjoittaa Kylmäkosken vankilan johtaja Harri Rämö.
