Valtiovarainministeriö hylkäsi Akaan hakemuksen alijäämän kattamiskauden pidentämisestä, koska ministeriön mukaan Akaan talouden tasapainottaminen ei ole vaikeutunut kuntalain tarkoittamalla tavalla. Kuntalain mukaan valtiovarainministeriö voi kunnan hakemuksesta päättää, että alijäämä on katettava kuuden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien, jos kunta ei koronaepidemiasta johtuvien poikkeuksellisten ja tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi voi kattaa taseeseen kertynyttä alijäämää säädetyssä määräajassa. Akaan kaupungin alijäämän kattamista koskeva määräaika päättyi vuoden 2020 lopussa, ja hakemus määräajan jatkamisesta jätettiin melko kalkkiviivoilla 30. joulukuuta 2020.
Asialla ei periaatteessa ole enää yhtään mitään merkitystä. Viime vuosi oli Akaan talouden osalta erikoinen, mutta kaupungin talous päätyi kuitenkin tukevasti plussan puolelle. Kaupungin vanha, kattamaton alijäämä on muisto vain.
Valtiovarainministeriön päätöksellä voi kuitenkin olla merkitystä tulevaisuuden kannalta. Kuten kaupunginjohtaja Antti Peltola on useamman kerran todennut, Akaan talouden haasteet eivät ole kadonneet.
Valtiovarainministeriön hylkäyspäätöksen lyhyissä perusteluissa todetaan Akaan hakemuksessaan esittämät taloudelliset haasteet, mutta todetaan myös kaupungin valtiolta saamat tuet. Elääkö tässä taustalla ajatus, että oman talouden tasapainottaminen ei ole vaikeutunut, jos muiden tuella kuitenkin selviydytään? Arkijärki, vanhalta nimeltään maalaisjärki, voisi väittää jotakin muuta. Jos toisten tukiaisia tarvitaan jotta selvitään eteenpäin, oma talous syystä tai toisesta niin sanotusti sakkaa.
Valtionosuuksia tietysti tulee aina ja kaikki kunnia valtion myöntämälle koronatuelle. Sitä tarvitsi ja sai niin moni kunta Suomessa, että lakia piti muuttaa, jotta Akaankin hakema alijäämän kattamiskauden pidentäminen tuli mahdolliseksi. Muuten kriisikuntia olisi ollut pitkä jono. Onneksi valtio tuli apuun ja myönsi omista pohjattomista resursseistaan tukea sen tarpeessa olleille kunnille. Eipäs myöntänytkään omistaan, vaan velkaantui järkyttävästi voidakseen jakaa velkarahaa eteenpäin kunnille.
Ilman muuta valtion lisätukea tarvittiin. Se oli silta yli synkän veden, jota pitkin Akaa ja moni muu kunta pääsi siihen huomiseen, jossa Akaankin talous voidaan tasapainottaa. Tultiin siihen tulevaisuuteen, jonka kannalta valtiovarainministeriön päätöksellä on merkitystä. Onko käsitys mahdollisesti jatkossakin se, että taloudellisissa haasteissa olevan Akaan kyky tasapainottaa oma taloutensa ei ole vaarantunut kuntalain tarkoittamalla tai millään muullakaan tavalla, jos kaupunki vielä kykenee nilkuttamaan eteenpäin jonkun muun lainaaman kainalosauvan varassa eikä esimerkiksi jatkoaikaa alijäämien kattamiseen ole syytä myöntää jatkossakaan?
Toivottavasti. Juuri sellaista näkemystä Akaa tarvitsee. Kun ymmärrystä ei muualta tipu, joudumme itse ratkaisemaan omat ongelmamme. Kun kattamatonta alijäämää alkaa uudelleen kertyä olemassa olevien taloudellisten haasteiden takia, ehkä valtiovarainministeriön nyt tekemä päätös on vielä silloin Akaan päättäjillä mielessä ja osataan arvella, että mitään jatkoaikahakemuksia tai muitakaan kerjuukirjeitä ei kannata ainakaan valtiovarainministeriöön lähetellä, vaikka silloin voimassa oleva laki jonkin jatkoajan mahdollistaisikin. Silloin historia ohjaa tulevaisuuden päätöksentekoa niin, että lopputuloksena on kainalosauvaan nojaavan sijaan vahvajalkainen Akaa.
