”Viime vuosisadan loppupuolella alkoi kaupungeista levitä maaseudulle ennen tuntemattomia tapoja ja harrastuksia. Seuraelämä sai uusia muotoja; perustettiin seuroja ja yhdistyksiä, jotka järjestivät kokouksia ja huvitilaisuuksia. Toiset palvelivat suuria yleisiä aatteita, toiset jotakin paikkakunnan pikku tarvetta, kuten se alttaritaulun ostoa varten perustettu Akaan ompeluyhtiö”, kirjoittaa maisteri Eino Rinne (myöhemmin Jutikkala) vuonna 1930.
Ompeluseurojen edeltäjien, ompelu- ja neulomayhtiöiden, toiminta lähti liikkeelle 1800-luvun puolivälin jälkeen eri puolilla Suomea, kun sivistyneistön rouvat alkoivat kokoontua yhteen tekemään käsitöitä, joiden ohessa keskusteltiin ja luettiin ääneen. Käsityöt tehtiin yleensä arpajaisvoitoiksi ja arpajaisista saadut tulot annettiin hyväntekeväisyyteen. Akaassa ompeluyhtiö perustettiin kirkon alttaritaulun hankkimiseksi tammikuussa 1878. Arpajaiset alttaritaulun hankkimiseksi järjestettiin heinäkuussa samana vuonna.
Ei suun avauksia seuran kustannuksella
Seuran perustava kokous järjestettiin Kurvolan kartanossa tammikuun 13. päivänä 1878. Ompeluyhtiön perustavassa kokouksessa mukana oli kartanon vanhan emännän ja nuoren emännän lisäksi postinjohtajatar, opettajanrouva, kaksi neitiä, eräs neitonen ja yksi nimeltä mainitsematon talonemäntä. Puheenjohtajaksi valittiin neiti Hilma Hilden. Jäseniksi hyväksyttiin kaikki hyvämaineiset naisihmiset, rouvat, emännät, neidit ja neitoset.
Päätettiin, että seura tulee kokoontumaan aina tiistaisin kello 4 iltapäivällä. Pöytäkirjan mukaan ensimmäinen kokous pidettiin Toijalassa kauppias Niemisen salissa. Vuokraa vastaan naiset lähettivät halkoja ja salin toivottiin olevan lämmin naisten saapuessa paikalle. Säästääkseen seuran varoja päätettiin että ”ei seuran kustannuksella tarjota kokouksissa mitään suun avauksia”.
Suurin menoerä viinikaupan lasku
Kansakoulun opettaja David Lehtonen jätti anomuksen Hämeen läänin kuvernöörinvirastoon pyytäen, että ”täkäläinen Rouvasväenseura saisi toimittaa arpajaiset ravintolan kanssa Kaakon talossa Toijalan kylää 8. päivänä ensitulevaa heinäkuuta”.
Arpajaisten suurimmaksi menoeräksi koitui helsinkiläisen Wickelin viinikaupan lasku viidestä kannusta ja 14 pullosta konjakkia, kahdeksasta kannusta portviiniä ja viidestä kannusta punssia. Arpajaisten ehtoohuvien aikana juomaa kului ja vain muutama pullo jäi seuran jäsenten jaettavaksi. Lisäksi arpajaisissa oli myynnissä Hultin emännän leipomia nisusia, joista suurin osa jäi syömättä. Kauppias Niemiselle maksettiin tarjoilutilauksista ja musikanteillekin maksettiin kolme markkaa. Sanomalehdessä oli ilmoitus, mikä sekään ei ollut ilmaista. Buffetin puhtaaksi voitoksi jäi näin ollen vain 6 markkaa 40 penniä. Sisäänpääsyrahoista ja arpajaisista saatu voitto kerrytti pääoman 630 markkaan.
Alttaritaulu maalattiin Pariisissa 1880-luvun alussa
Kirkonkokouksessa toukokuussa 1881 käsiteltiin alun perin alttaritaulun kehyksen hankkimista, mutta keskusteltiin myös taiteilijan valinnasta. Taulun maalaajaksi valittiin Antwerpenissä ja Pariisissa opiskellut Suomen Taideyhdistyksen puheenjohtajan Carl Gustaf Estlanderin suojatti Juho Forsell. Kokouksen pöytäkirjan allekirjoittajana mainitaan kauppias V.K. Nieminen, I. R. Tamminen, tilanhaltija V. E. Krusberg ja A. M. Wallin. Kirkonkirjoista ei käy ilmi, miten varat alttaritaulun hankkimiseen saatiin, mutta Eino Jutikkalan muistiinkirjoittamaa tietoa Akaan ompeluyhtiön roolista alttaritaulun varojen kerääjänä ei voida ohittaa. Se, että alttaritaulu lopulta saatiin, oli Kurvolan vanhan emännän Anna Kristiinan ansiota, joka aikaisemminkin oli parilla lahjoituksilla osoittanut yhteiskunnallisia harrastuksiaan. Itse alttaritaulu valmistui 1880-luvun alussa Forsellin opiskellessa Pariisissa. Alttaritaulussa etenkin apostoli Johanneksen opetuslapsihahmo on jäänyt katsojien mieleen.
Tuula Vuolle-Selki
Lähteet:
Toijalan Sanomat 17.8.1935
Ala-Kulju, Reino 1965. Eteläpohjalaisia elämäkertoja -teos A-L. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto (Juho Forsell).
Voittosaari, A-L. 1994. Neulomayhtiöistä ompeluseuroihin. Ompeluseurat diakonian ja kristillisten järjestöjen työmuotona Suomessa 1800- ja 1900-luvuilla. Etnologian laitoksen tutkimuksia 26. Jyväskylän yliopisto.
Rinne, Eino 1930. Maaseudun kulttuuriharrastuksia puoli vuosisataa sitten. Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirja VI. Forssa, s. 28–30.
