Kuntavaaleissa menestymisen ehtona pidetään paitsi tietysti hyviä ehdokkaita, myös täysiä ehdokaslistoja. Kohta edessä olevien kuntavaalien ehdokasasettelu kuitenkin takkuaa monella puolueella. Jos ehdokastakaan ei saada innostumaan puolueesta, miten on äänestäjien laita?
Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyn mukaan puolueet asettivat itselleen viime vuonna kunnianhimoisia tavoitteita ehdokasmäärien suhteen. Esimerkiksi keskusta pyrkii koko maan tasolla noin 7500 ehdokkaaseen. Ehdokkaiden keräämisen vaikeus ei näyttäisi olevan paikkakunta- eikä puoluekohtainen kysymys. Sama ongelma on kaikilla ja kaikkialla. Miksi?
Yksi selitys voi löytyä Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselystä. Valtuutetuilla ei ole motivaatiota valtuustotyöskentelyyn. Vuoden 2020 lopulla nykyisille valtuutetuille tehdyn kyselyn mukaan valtuutetuista 22 prosenttia ilmoitti, että ei enää lähde ehdolle kuntavaaleihin. Keskeisimmät syyt valtuustosta poisjäämiseen ovat pitkä valtuustossa olo ja heikko motivaatio valtuustotyöhön.
Pitkä valtuustossa olo johtuu hitaasta vaihtuvuudesta. Toki jokainen puolue voi onnitella itseään siitä, jos sama valtuutettu jatkaa valtuustokaudesta toiseen. Suosiota riittää ja ääniä kertyy. Mutta onko se sittenkään kenenkään etu? Kuntalaisten, kunnan, valtuutetun itsensä tai lopulta edes puolueen? Jos pitkä kausi lopulta nousee kaikkein keskeisimmäksi syyksi jättää hommat sikseen, ei hidas vaihtuvuus ollut ainakaan valtuutetun itsensä mieleen.
Toinen keskeinen syy on heikko motivaatio valtuustotyöhön. Tämän syyn kohdalla toivoisi valtuutetuilta rehellistä pohdintaa juuri näinä päivinä. Jos oma motivaatio on alkanut suuremmin epäilyttää, johtopäätösten aika on nyt. Mikä motivaation tila on seuraavan neljän vuoden aikana? Onko motivaation puutteesta kärsivä valtuutettu kuntalaisten, kunnan, valtuutetun itsensä tai edes puolueen etu? Jos ajatellaan yhtään mitään parempaa syytä olla valtuustossa kuin poliittisen vallan säilyttämistä, vastaus on ei.
Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa esiin nousseita, vähäisempiä syitä poisjäämiseen ovat ajan puute, ikä ja terveys. Ensimmäinen syy on ilahduttava. Suuri joukko valtuutettuja on sitä mieltä, että heillä ei riitä aikaa sellaiseen paneutumiseen, jota he itse itseltään edellyttävät. Heille ei riitä, että käydään valtuuston kokouksessa olemassa läsnä. Tästä syystä tapahtuvien poisjääntien kautta samalla menetetään valtuuston työhön riittävällä vakavuudella suhtautuvia valtuutettuja.
Iän ja terveydentilan vuoksi pois jäävien valtuutettujen suuri prosenttiosuus kertoo karua kieltään kunnallispolitiikan tilasta. Kyllä nuoria, aktiivisia vuosiaan eläviä valtuutettujakin on, mutta onko heitä liian vähän, kun ikä nousee merkittäväksi syyksi jättäytyä pois valtuustotyöskentelystä? Kertooko ikääntyneiden suuri määrä jotakin valtuustojen vetovoimasta tai siitä, millaiset äänestäjät kuuluvat nukkuvien puolueeseen? Kertooko se myös siitä, millaisia ehdokkaita puolueet pyrkivät tai onnistuvat ehdokaslistoilleen saamaan? Ovatko ehdokkaita keräävät puolueet kääntäneet katseensa oikeaan suuntaan? Onko katsottu, mitä puolueen junioriosastolla olisi tarjottavanaan?
