Toijalan alueen kouluverkon tulevaisuus nytkähti suuren askeleen eteenpäin viime viikolla, kun konsulttien kouluverkkoselvitys julkistettiin. Selvitys ehdottaa Toijalan alueen kouluverkon koostuvan tulevaisuudessa kahdesta kouluyksiköstä. Näistä ensimmäinen olisi Nahkialan koulu ja toisen muodostaisivat eteläisen Toijalan alueen koulut.
Selvityksen mukaan eteläisen Toijalan alueen ratkaisu valmistuisi ehkä vasta kuuden vuoden kuluttua. Silloin Pappilan päärakennuksesta luovuttaisiin ja Pappilan koulun oppilaat menisivät joko laajennettuun Nahkialan moduulikouluun tai Toijalan yhteiskoulun tai Arvo Ylpön koulun yksikköön.
Kaikissa nyt todella selvitetyissä vaihtoehdoissa on mukana Toijalan yhteiskoulun rakennus. Rakennuksessa on rakenteellisia ongelmia, jotka ymmärrettävästi aiheuttavat huolta monille rakennuksessa opiskelevien lasten vanhemmille ja oletettavasti myös useille rakennuksessa työskenteleville. Koska kalliiksi käyneitä ja pieleen menneitä kouluremontteja on nähty, pitäisi rakennuksen ongelmien ja sen, mitä rakennukselle seuraavaksi päätetään tehdä, kiinnostaa myös jokaista veronmaksajaa.
Nykyistä rakennusta pidetään ainakin toistaiseksi mukana suunnitelmissa siksi, että sen korjaaminen vaikuttaa kouluverkkoselvityksen tässä vaiheessa edullisimmalta vaihtoehdolta. Tämä saattaa vielä kääntyä päälaelleen, kun rakennuksen tilanne perataan perusteellisesti. Pitää tutkia ja selvittää, onko korjaaminen käyttökelpoiseksi vielä mahdollista vai onko tullut aika tehdä muita ratkaisuja. Lisätutkimukset saattavat vielä hyvinkin muuttaa pelin niin, että myös edullisinta vaihtoehtoa hakevat haluavat kohta rakentaa uusia kouluja kaupunkiin.
Onneksi tavoite on kaikilla sama. Lapsille tarvitaan turvallinen ja terveellinen koulu. Minkään muun tavoitteen pitämistä ykkösprioriteettina millään hallinnon tai päätöksenteon tasolla ei voi pitää hyväksyttävänä. Ensin pitää selvittää huolellisesti ja tutkia tarpeeksi. Jos sitten päädytään korjaamaan, sekin pitää hoitaa kunnolla ja vielä senkin jälkeen käyttää rakennusta oikein.
Kokonaan uuden rakentaminen näyttäisi turvallisemmalta vaihtoehdolta. Kuinka paljon voidaan antaa painoa hinnalle? Minkä hintaista se on, että voidaan tarjota ne turvalliset ja terveelliset koulut niin lapsille kuin tiloissa työskentelevillekin? Sen arvoahan ei voi rahassa mitata. Jos uuteen päädytään, miten voidaan varmistaa, että saadaan rakennus, joka pysyy turvallisena ja terveellisenä pitkään? Luotto uuden rakentamiseen on kova. Niin se oli silloinkin, kun nyt ongelmarakennuksina purettavia kouluja, kaupungintaloja sekä muita rakennuksia tehtiin.
Juuri eletyn itsenäisyyspäivän aikana moni katseli jälleen kerran televisiosta, miten Tuntemattoman sotilaan sotamies Honkajoki rukoili Suomen herroille varjelusta, etteivät he toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn. Aivan yhtä korkean tason päättäjistä ei nyt ole kyse eikä Karjalassakaan olla, mutta mänty on olemassa ja mahdollisuus lyödä päänsä siihen jo toista kertaa on todellinen. Toivotaan samalla tavalla menestystä edessä oleville päätöksille, jotta aika osoittaisi ne oikeiksi ja nyt tehtävillä päätöksillä taattaisiin lapsille terveelliset ja turvalliset tilat tuleviksi vuosikymmeniksi, olipa päätös sitten rakentaa uutta tai korjata vanhaa.
