Viialan päivätoiminta Fyhti muutti tämän vuoden kevättalvella Pajantien Lallintalosta uusiin tiloihin Parkkitie seitsemään. Yhteisten kokoontumis- ja oleskelutilojen lisäksi samassa rakennuksessa on kuusi asuntoa, joihin tuli asukkaita muun muassa Tarpian taloista Koivistosta. Toiminnan ja asumisen keskittäminen on tuonut uusia haasteita.
– Olen ollut töissä pidempiä päiviä, kun asunnotkin ovat samassa, ja on ollut vähän käymistilaa. Nämähän ovat kokonaan päihteettömiä, päihdetyönohjaaja Elina Heino toteaa asunnoista ja päivätoiminnan tiloista.
Päihteettömyyden tuomista haasteista huolimatta myönteisiä puolia on ollut enemmän. Kun asukkailla on katettua terassia pitkin parinkymmenen metrin matka aamukahvin ja lämpimän ruuan äärelle, saa elämään helpommin rytmin. Saman katon alla on myös pesutilat ja pyykinpesumahdollisuus.
– Paras tässä on sauna, kun moni ei edellisessä asunnossaan päässyt usein saunomaan. Nyt saunotaan kerran tai kaksi viikossa, Elina Heino sanoo.
Päihteetön elämä paljastaa kaikenlaista myös saunanpuhdasta pintaa syvemmältä.
– Kun tänne pääsee ja selviää, huomaa mitä sairauksia on. Mutta ihmeen malttavaisia nämä ovat, kun vertaa alkuaikoihin, Heino kuvailee lääkäriinhakeutumisintoa.
Päivätoiminta alkoi Viialassa 3.1.2003, ja siitä asti Elina Heino odotti parempia tiloja asukkaille ja asiakkaille.
– Tämä on se minun unelmani, mitä aloin piirrellä jo opiskellessani. Kun kesä tulee, olemme ulkona melkein kaiken muun ajan paitsi ruokailut. Nurmikotkin ajamme itse. Talven ulkotöitä varten meille on tulossa kola ja työntölapio, Heino kertoo päivätoimintakeskuksen sisäpihalla.
Kotikäyntejä ja avunpyyntöjä
Viialan päivätoiminnan asiakkailla ja tukiasuntojen asukkailla ei ole omaa joulujuhlaa, mutta oleskelutilat koristellaan muun muassa tonttuverhoilla. Kaikki saavat myös joulupaketit, ja seurakunta järjesti viime perjantaina joulujuhlan koko porukalle.
Monelle päivätoiminnan asiakkaalle Lallintalo oli lähempänä omaa kotia. Elina Heino arvelee, että osittain sen takia kaikki eivät ole vielä löytäneet Parkkitielle. Eivät he kuitenkaan oman onnensa nojassa ole.
– Muutkin ovat minun lähelläni. He käyvät sitten, kun päivätoiminta on jo päättynyt tai soittavat. Avunpyyntöjä tulee paljon.
Heino käy päivittäin myös tapaamassa ihmisiä heidän kodeissaan sekä aamuvarhaisella että myöhemmin iltapäivällä.
– Päivätoiminnan ryhmiä voisi olla enemmänkin, mutta minulla on niin paljon muuta työtä, että en repeä moneen paikkaan. Välillä olen väsynyt mutta onnellinen kotiin mennessäni. Ryhmän voi kuitenkin perustaa millä hetkellä tahansa, kun kaksi tai useampi kohtaavat toisensa, Heino sanoo.
Kaikki mahdollinen tehdään ilmaiseksi
Alusta saakka päivätoiminnassa on tehty omin käsin erilaisia tuotteita yhteistyökumppaneille sekä myyntiin. Ensimmäinen myyntiartikkeli olivat kukantaimet, joita kasvatettiin omista siemenistä. Nykyään yhdessä Parkkitien vanhan parakin tukiasunnoista on Ulla Saastamoisen ateljee, jossa syntyy niin havupalloja, kransseja kuin muitakin jouluisia koristeita. Kaatuneista puista haetaan porukalla lisää havuja jätesäkki kerrallaan, jotta Saastamoisen yhden naisen joulupajan tuotanto pysyy käynnissä. Kransseja ja havupalloja oli myynnissä muun muassa seurakunnan myyjäisissä, ja aiempina vuosina myynnistä saaduilla rahoilla on ostettu esimerkiksi kuviosaha ja erilaisia askartelumateriaaleja.
Elina Heino saa palloihin ja kransseihin tarvittavat havut kaupungin maalta, ja maksutonta linjaa hän kertoo hakevansa muutenkin. Muutto Lallintalostakin tehtiin omin voimin, ja lähes kaikki huonekalut on saatu lahjoituksina.
– Tänä päivänä kun jotain pyydät ja kaupungilta sanotaan, että ei ole määrärahoja, minä suljen puhelimen, ettei tule sanottua mitä ajattelen. Sitten laitetaan aivonystyrät toimimaan, miten sen saa tehtyä ilmaiseksi. Ellun motto on: hyvää kannattaa aina odottaa, Heino toteaa ja toivottaa hyvää joulua koko Fyhtin väen puolesta.
