Se on ongelma, jos kastunut ei enää kuivu. Tämä muistaakseni Panu Kailan oppi pitää melko hyvin paikkansa ainakin perinnerakentamisessa. Hirsikerran välistä läpi tunkenut kosteus jättää hirren pintaan ruskeat rannut, mutta hengittävänä rakenteena hirsiseinä kuivuu eikä luvassa ole suurempaa ongelmaa, jos kastuminen ei usein toistu. Eri asia on, jos rakenne ei pääse kuivumaan.
Helmikuu 2004. Pitkän illan jälkeen katselen ystäväni yksiön keittokomeron ikkunasta, miten lumi peittää katulamppujen valaiseman elementtikerrostalotyömaan Porin keskustassa. Suuria, märkiä lumihiutaleita valuu hiljalleen taivaalta ylimpien, suojattomien elementtien peitoksi. Näemme juuri elementin sivusta sisään, sillä työmaa on edennyt melko tarkkaan ystäväni ikkunan korkeudelle.
Seuraavana aamuna katson samasta ikkunasta, miten aamun valo paljastaa lumisateen jäljet. Lumisohjoa ei ole paljonkaan jäljellä, mutta ikkunasta näkee, miten suunnilleen samalla tasolla olevan elementin välissä olevat villat ovat imeneet yön lumisateen kosteuden. Villa näyttää olevan märkää noin 30–50 sentin syvyyteen. Elementin yläreunassa kävelee eteenpäin nuori rakennusmies, tupakka huulessa katuharjaa edellään työntäen. Harja työntää sivuun sen, mitä yön lumisateesta on elementin yläpinnassa jäljellä. Harjamiehen takana rakennusnosturi nostaa jo ensimmäistä elementtiä. Tilanteesta saisi hyvän valokuvan, mutta kamera ei tietenkään ole paikalla.
Siihen mennessä, kun suolaiset ja rasvaiset aamiaiset on syöty, nosturin nostama elementti on jo laskettu harjamiehen puhdistaman elementin päälle. Näky on todella erikoinen. Alapuolinen elementti on villoineen läpimärkä, sen päälle on nostettu rutikuiva elementti. Mitä olisi vaadittu, että alapuolinenkin elementti olisi säästynyt? Tuskin kovin paljoa. Mutta ennen kaikkea olisi tarvittu viitseliäisyyttä. Ehkä sitä ei ollut juuri silloin saatavilla.
Jos Kailan kommentti pitää paikkansa myös rakennuselementtien suhteen, ei elementtivillojen imemällä valtavalla kosteuskuormalla ole merkitystä tuossa kalliissa keskustakerrostalossa nyt asuville porilaisille. Jos elementtien väli on päässyt tuulettumaan, on ehkä aiheutettu ainoastaan täysin tarpeeton riski, mutta ei tuhottu kenenkään terveyttä eikä mielenrauhaa.
Toijalan yhteiskoulun ja Akaan lukion tiloissa tehdyissä lisätutkimuksissa on löytynyt mikrobivaurioita, kosteutta ja ilmanvaihdon ongelmia. Tuloksista tiedotettiin koulun oppilaiden vanhemmille viime viikon lopulla. Paikalliselle tiedotusvälineelle ei ole tullut mitään tiedotetta. Virheitä on tehty rakentamisessa, toivottavasti niitä ei tehdä myös asian korjaamisessa ja siitä tiedottamisessa.
Takavuosikymmenien rakentamisen nykyajalle aiheuttamien kustannusten määrä on järkyttävä. Kustannuksiin pitää laskea uuden rakentamiseen kuluvien miljoonien lisäksi kaikkien niiden ihmisten terveys, jotka altistuvat menneisyyden virheiden aiheuttamille seuraamuksille. Kun sitä aiemmin mainittua viitseliäisyyttä on puuttunut, on kirjoitettu todella suuri vekseli, jonka maksun aika on nyt koittanut.
Kaikki ei mene alussa esiintyneen, tupakka suussa löntystävän harjamiehenkään piikkiin. Hän todennäköisesti teki niin kuin hänen oli käsketty tehdä. Kaikki ei mene myöskään hänen esimiehensä piikkiin. Paljon pitää laittaa myös tietämättömyyden piikkiin. Kun ei ole osattu rakentaa, on rakennettu niin kuin on osattu. Onneksi meillä on Rakennustietosäätiö, joka kehittää kotimaisen rakentamisen laatua pitkälti komiteatyön perusteella. Uutta tietoa siis syntyy tämän päivän kokemuksista. Ikävä kyllä tämän tiedon oikeaksi osoittamiseen kuluu vuosikymmeniä. Voimmeko luottaa siihen, että viisaus on vieläkään löytynyt, vai rakennammeko yhä sekundaa premium-kustannuksin?
Kommentointi on suljettu.