Akaan jäteaseman Risuviikko ei saanut aikaiseksi mitään varsinaisia ruuhkia jäteasemalla. Väljää oli, vaikka asemalle sai viime viikolla viedä kaksi kuutiota risuja ja puutarhajätteitä ilmaiseksi. Jos sen jälkeen tuli uudelleen kahden kuution kuorman kanssa, sekin oli sallittua ja ilmaista. Asiasta kerrottiin Akaan Seudussa neljännessivun ilmoituksella hyvissä ajoin etukäteen.
Joskus Risuviikon jälkeen akaalaisten tuomat risut silputaan hakkeeksi, joka todennäköisesti kuljetetaan poltettavaksi jossakin voimalassa. Hake säästää muita polttoaineita eivätkä risut, joista hake on tuotettu, vapauta ilmakehään hajoamiskaasujaan. Jokainen ilmaiseksi risunsa vienyt siis teki käytännön ilmastoteon. Kiitos siitä.
Kaikki tuotteet ovat helpommin myytäviä, kun niiden ostaminen on tehty asiakkaalle helpoksi. Paljon helpommaksi Loimi-Hämeen Jätehuolto ei olisi voinut asiaa tehdä. Hinta oli kohdallaan, paikka neuvottu, apua ja neuvontaa tarvittaessa saatavilla. Silti ei osallistuttu. Ehkä siksi, että asiakkailla ei ollut motivaatiota tarttua tarjottuun tuotteeseen.
Jos ympäristöä halutaan suojella, keinot pitää rakentaa sellaisiksi, että osallistumme huomaamattamme. Silloin motivaation puutteellamme ei ole merkitystä. Jos sähköautojen kuluttama sähkö tuotettaisiin ympäristöystävällisesti, sähköauto voisi olla hyvä esimerkki tällaisesta keinosta. Autoilemme joka tapauksessa, joten tulisimme osallistuneeksi ympäristön suojelemiseen käytännössä huomaamattamme. Led-lamput ovat toinen esimerkki. Kun kuitenkin ostamme lamppuja ja poltamme niitä, voimme yhtä hyvin ostaa led-lamppuja. Parin viikon päästä emme enää edes muista osallistuvamme ympäristötalkoisiin, kun napsautamme illan hämärtyessä valot päälle.
Risujen leikkaaminen, kerääminen kärryyn ja ajaminen vaikkapa Kylmäkoskelta Akaan jäteasemalle ei onnistu meiltä huomaamattamme. Tai jos onnistuu, on käsissämme jokin ympäristön tilaa akuutimpi ongelma. Onneksi risut ovat ympäristön suurten kysymysten rinnalla juuri sitä, risuja ja männynkäpyjä, joista ei ole niin suurta lukua.
Jos ympäristönsuojelu ei onnistu meiltä huomaamatta, meidän on yhä usein vaikea motivoitua siihen. Onneksi tilanne ei ole enää yhtä mustavalkoinen kuin aiemmin. Ympäristön ajatteleminen ei enää välttämättä vaadi meiltä aktiivista tekemistä edellyttäviä tekoja kuten kestovaippojen käyttämistä, vaan voimme osaltamme osallistua esimerkiksi valitsemalla palmun lehvistä valmistettuja kertakäyttöastioita valkaistusta paperista valmistettujen sijaan.
Yhä edelleen tarvitaan kuitenkin usein myös motivaatiota. Sitä harva saa miettimällä ilmastonmuutoksen seurauksena nälkään kuolevaa jääkarhua, niin traaginen näky kuin sekin on. Mutta etsitäänpä motivaatiota lähempää. Jos sinulla on esimerkiksi mökkiranta, olet ehkä kuullutkin pistemäisestä kuormituksesta. Sillä viitataan esimerkiksi mökkiläisen omaan rantaansa kohdistamaan ympäristökuormitukseen. Sellaisen saa aikaiseksi vaikkapa huuhtomalla shampoon hiuksistaan menemällä omaan rantaansa uimaan. Välttää sen voi huuhtomalla hiukset pesutiloissa, joista harmaat vedet ohjataan toimintakuntoiseen kasettipuhdistamoon ja siitä imeytyskentän kautta ympäristöön.
NIMBY- eli Ei Minun Takapihallani -ilmiö toimii parhaiten, kun saamme itse päättää, mitä siellä omalla takapihallamme tapahtuu tai ei tapahdu. Siihen meillä uskoisi olevan motivaatiota. Samalla osallistumme jälleen ympäristönsuojeluun kuin huomaamattamme. Sillä vaikka kyse on pistemäisen kuormituksen välttämisestä, on vieressämme toinen piste, sen vieressä kolmas ja niin edelleen, kunnes pisteistä muodostuu ketju, josta yhdessä huolehtimalla huolehdimme myös yhteisestä ympäristöstämme.
