Terkkuja Tanskasta; voiko asvalttia rakastaa?

Kööppenhaminassa toimii pääosin kaupungin organisoimana pelipaikka Gam3. Sen filosofiana on vahvistaa nuorten minäkuvaa, estää konflikteja ja syrjäytymistä mahdollistamalla urheilun ja kulttuurin kaikille. Paperista luettuna ilmaisu on varsin stereotyyppinen visiokirjaus, joskin sinänsä kiehtova sellainen. Arki olikin sitten annan sak.

Rakennusten uusikäytössä on oivallusta. Gam3 toimii vanhassa ratikoitten korjaushallissa. Puitteet eivät ole hienot, mutta ne ovat toimivat.

Kun menimme vierailulle, pihalla kiinnitimme huomion parkour-rakennelmiin. Vaikka oli varsin kolea talvipäivä, joskin plusasteilla, se ei estänyt muuatta Jens-Ottoa temppuilemasta telineillä ja betonirakenteilla. Sujuvasti ja ilman käsineitä lyhythihaisessa t-paidassa tämä herrahenkilö pyöritti lapajättiläisiä, pomppasi ylimmille rakenteille läpyskätossut jaloissa – ja taas alas.

Kysymykseemme eikö tuo ole vaarallista ja onko tullut vahinkoja, Jens-Otto totesi, että hän on kerran murtanut varpaansa, mutta se ei ole tahtia haitannut. He also loves asphalt!

Sisätiloista löytyi monenlaisia harrastustiloja. Koska pääasiallisin urheilulaji on katukoris, myös ratikkahallin lattia oli asvaltoitu, kuinkas muuten. Samalla kentällä viuhuu jalkapallo. Seinillä voi kiipeillä.

Ideologian ydin on kuitenkin siinä, ettei ole pakko pelata. Voi vain hengailla ja istuksia cornereissa suorittamisen sijaan. Toinen keskeinen pointti on, että nuoret saavat itse suunnitella ja toteuttaa tapahtumia, aikuiset tukevat. Syntyy kokemus omistajuudesta, uusi ownership. Tää on meidän juttu!

Harjoitussaleilla on mahdollisuus tanssiin ja parkouriin. Käydessämme oli paikalla parisenkymmentä eriväristä eloisaa lasta ja nuorta vapaamuotoisesti parkouria treenaamassa. Vapaaehtoiset aikuiset näyttivät nauttivan työstään.

Gam3:n naapurissa on vankila. Vankilan ylimmästä kerroksesta näkyy tanssisalille. Kalterien takana on siten seurattavaa. Räppärit ja tanssijat ovat käyneet esiintymässä rappareille muurien tuolla puolen. Miten konkreettista kasvatusta yli rakenteiden rajojen!

Mistä rahat? Kööpenhaminan kaupunki maksaa kustannuksista noin 60 prosenttia. Jäsenmaksutuloilla katetaan noin 10 prosenttia ja loput saadaan tapahtumatuloina. Viisi ihmistä työllistyy vakituisesti ja 15 osa-aikaisesti. Liuta vapaaehtoisia avustaa. Paikka on auki 24/7. Ilta- ja yöaikaan sisään pääsee sähköisellä jäsenkortilla.

Koripallo, jalkapallo ja tanssi luovat identiteettiä, ei se kenen poika olet tai mikä on ihonvärisi saatikka se, mistä olet kotoisin. Palloilu yhdistää. Ja asvalttia voi tosiaan rakastaa.

 

Timo Rajala