Alkuviikosta uutisoitiin, että poliisi epäilee äitiä ja isää vauvansa taposta. Epäilty rikos tapahtui syyskuun alussa Pirkanmaan rajalla Kihniössä. Olisiko yhteiskunta voinut tehdä vauvan hyväksi jotakin? Ehkä ei, mutta monen muun lapsen hyväksi on tehtävissä paljonkin, jos niin halutaan.
Akaasta on tällä hetkellä huostaanotettuina tai avohuoltoon sijoitettuina muutamia kymmeniä lapsia. Huostaanotto on toimenpide, jota vastustavat sekä huostaanotettujen vanhemmat että näkemäni perusteella myös lastensuojelun viranhaltijat. Huostaanoton sijaan suositaan erilaisia, yleensä tehottomia tukitoimia. Akaassa runsaat kymmenen tukiperhettä tekevät tässä kuitenkin suuren hyvän työn tukemalla kymmeniä lapsia antamalla omaa aikaansa toisten hyväksi.
Lasten huostaanotto synnyttää tunteita heissä, joiden lapsi on otettu huostaan tai jotka ovat itse huostaanoton kokeneet. Yleensä se tunne on negatiivinen. Koetaan, että huostaanotto on tehty olemattomin perustein ja perhe turhaan rikottu. Toisaalta moni huostaanoton kokenut muuttaa myöhemmin mieltään ja huomaa, että huostaanotto ei ehkä sittenkään ollut kovin huono juttu.
Tunteita herää myös ulkopuolisissa. Kun joutuu seuraamaan sivusta tilanteita, jotka herättävät kysymyksen, miksi huostanottoa ei ole vielä tapahtunut, herää tunteita. Kun kesäviikonloppuna kuuntelee seinän läpi, miten moniongelmaisen äidin pieni lapsi hokee tunnista toiseen äitiä saamatta minkäänlaista vastausta samassa huoneessa olevalta äidiltään, herää tunteita. Kun katsoo, miten tiiliskiven paksuiseksi turvonneesta, oletettavasti ainakin vuorokauden vaihtamatta olleesta vaipasta valuu virtsaa parketille, herää tunteita.
Yhteiskunta välttelee huostaanottopäätösten tekemistä, koska ne maksavat rahaa. Tässä olisi syytä katsoa hieman pidemmälle. Mitä se maksaa, kun lapsia ei oteta huostaan, vaan rikkinäisten ihmisten annetaan rikkoa myös omat lapsensa? Kumpi tulee kalliimmaksi, 15 vuoden sijoitus vai sijoittamattomana, lapsen kasvuympäristöksi sopimattomissa olosuhteissa kasvaneen yksilön yhteiskunnalle elämänsä aikana aiheuttamat kustannukset?
Toinen vika on sijoituksen hinnassa. Ystäväni työskentelee rahoitusalalla. Hänen mukaansa rahoituslaitoksen parhaita asiakkaita ovat pikavippifirmat. Toiseksi parhaita asiakkaita ovat lastenkodit. Molemmat toimialat ovat kuin lupa painaa rahaa. Kun rahoituslaitos saa asiakkaakseen uuden lastenkodin, luvassa on yleensä nopealla tahdilla uusia yksiköitä ja kasvavaa myyntiä. Jos yhteiskunta on jostain syystä valmis maksamaan yrittäjälle vaikkapa 9000 euroa kuukaudessa kolmen lapsen ylläpidosta, voi yrittäjä alkaa haaveilla 30 lapsen ylläpidosta. Toki kaikki lastenkoteja pyörittävät yritykset eivät tee työtään rahan takia. Osa haluaa lasten parasta.
Jos lasten huostaanotossa on neljä osapuolta, korkeintaan yksi niistä taitaa ajatella puhtaasti lapsen hyvinvointia. Yksi osapuoli ovat lasten biologiset vanhemmat, jotka usein vastustavat sijoituspäätöstä jopa vasten omaa, parempaa tietoaan. Joinain hetkinä he ehkä itsekin tietävät, että lapsilla olisi parempi jossain muualla. Toinen osapuoli on yhteiskunta eli lastensuojelun viranomaiset. He ovat todennäköisesti tulleet alalle halusta auttaa. Sitten he ovat törmänneet todellisuuteen kuten budjettiin, joka ei mahdollista kaikille lapsille mahdollisuutta päästä, jos ei täysin ehjään kasvuympäristöön, niin ainakin vähemmän rikkinäiseen. Kolmas osapuoli on yksityiset lastensuojelulaitokset. Jos lapsi päätyy laitokseen, jota ylläpidetään auttamisen eikä liiketalouden lähtökohdista, lapsella on käynyt tuuri.
Neljäs osapuoli on lapsi. Hänellä todennäköisesti on lapsen etu mielessä. Osaako hän edistää asiaansa ja kuunteleeko kukaan? Toivottavasti, sillä ainakaan lapsella ei ole valtaa muuttaa itse tilannettaan paremmaksi.
Vähissä ovat ne yhteiskunnat, joiden toiminta ei tähtää tulevaisuuteen. Käytännössä lapset ovat se tulevaisuus. Miten perustellaan se, että jokin muu yhteiskunnan toiminto on rahoitettu paremmin kuin lastensuojelu? Entä kuka korjaa lastenkotien poskettomat vuorokausiveloitukset, jotka eivät perustune niinkään todellisiin kuluihin kuin yrittäjien itse määrittämään voittoprosenttiin?
