Täyttyvä kuu pilkistelee pilviverhon takaa juuri sopivasti, ja Riisikkalan Tapiolan portaiden pieliin asetetut ulkoroihut valaisevat sisäänkäyntiä. Portaiden edessä on hakoja, kuten pitää. Porstuassa on viileää, mutta salissa on lämmintä. Vaikka sisään astuva on vieras, vain metsästysseuran seinille nostamat täytetyt hirvieläimet tuijottavat tulijaa. Tervetuloa, käypä pöytään. Alkamassa on Riisikkalan kyläyhdistyksen perinteinen koko perheen puurojuhla.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Marja-Liisa Korpela, tai tutummin Maisa, nostaa puurokattilan pitkän pöydän päähän. Joulupukki on soittanut tulevansa helikopterilla. Seija-myrskyn jälkeisenä päivänä lumi on tiessään, mutta onneksi kylää vaivanneet sähkökatkot eivät pilanneet aamuvarhaisella aloitettua puurokeittoa.
Ensimmäinen manteli löytyy Takkisen Joukon lautaselta. Puoliso Marja Takkinen on kyläyhdistyksen sihteeri ja syntyjäänkin Riisikkalasta, joten puurojuhla kuuluu pariskunnan jokavuotisiin perinteisiin.
– Moottoritie on tuonut tänne paljon uusia asukkaita, ja lapsiperheitä. Vielä 20 vuotta sitten tänne muuttaessamme oli Riisikkala tosi pimeä kylä, Takkiset juttelevat puurolautasen äärellä.
Kylällä arvioidaan olevan satakunta asukasta, joista puurojuhlaa on saapunut kymmeniä. Moni vakituinen juhlija kuitenkin puuttuu.
– Ihmisillä on nykyään niin paljon kaikenlaista ja kiirettä, Maisa Korpela ihmettelee.
Kuusi kaatuu
Joulukiirettä käsittelee myös 9-vuotiaan Aino Vaittisen tämänvuotinen lasten joulunäytelmä, jossa touhua on niin paljon leipomisesta lahjojen käärimiseen, että hädin tuskin nukkua ehtii. Ja kuusikin on koristellessa kaatua nurin moneen otteeseen. Niinhän siinä aina käy!
Näytelmän päätteeksi kaikki saavat Vaittisten näyttelevien serkusten jakamat ja Maisan hankkimat tikkarit . Usko Korpela säestää haitarillaan tutut joululaulut Sylvian joululaulun, Oi kuusipuun ja Joulupuun, ja Maisa laittaa piirileikit pyörimään.
Missä se joulupukki oikein viipyy? Viime vuonna Aada Jaakolaa joulupukki jännitti niin, että oma osoitekin pääsi unohtumaan. Mutta tilanteesta selvittiin näppärästi, kun tyttö luritteli pukille vastauksen: nollasatasata, sieltä löytyy kaikki.
Liekö pukki muistanut Aadan viimejouluisen avun, kun oveen koputetaan. Käypä tänne emme pelkää!
Ja kilttejä ovat kaikki olleet, aikuisia ja kuokkavieraita myöten. Lahjoista ei kukaan kitise, suklaarasioita vaihdetaan vaivihkaa. Hymyyn käypi suu. Nuoret miehet Tuomas Jaakola ja Kristian Korpela luikahtavat jo ulko-ovesta lauantai-illan viettoon.
Kylän vanhin, maaliskuussa 85 vuotta täyttävä Helvi Jokinen on lauantaihin mennessä kiertänyt Akaassa jo kolmet pikkujoulut. Kahvin ja joulutorttujen äärellä on hyvä tiivistää, mistä hyvä puurojuhla syntyy.
– Pienten lasten kanssa syntyy sellaista säpinää, että tekisi mieli vielä itsekin hyppiä tasajalkaa!
Yksi toivekin virkeällä vanhuksella on.
– Tiistaisin kulkeva palveluauto vie Toijalaan kello 10, mutta paluu on koululaisten vuoksi vähän liian aikaisin, jotta sillä ehtisi kerhoihin. Onneksi pojat ja naapurin Marja kyyditsevät tarvittaessa.
