Viime viikolla juhlittiin vauvoja. Syyskuun viimeisenä perjantaina 25.9. oli nimittäin Vauvan päivä. Se järjestettiin tänä vuonna jo neljättä kertaa, ja sitä vietettiin olosuhteiden pakosta lähinnä virtuaalisesti. Vauvan päivän tarkoituksena on alusta asti ollut juhlistaa vauvoja ja iloita heistä. Vauvan päivänä keskustellaan vauvaperheiden tasavertaisuudesta, palveluiden ja tilojen vauvaystävällisyydestä sekä vauvojen huomioon ottamisesta päätöksenteossa. Nämä kaikki ovat tärkeitä kysymyksiä, ovathan vauvat meidän tulevaisuutemme riippumatta siitä, onko lähipiirissämme vauvoja vai ei.
Kristillisen uskon näkökulmastakin Vauvan päivä on luovuttamattoman tärkeä asia – se muistuttaa siitä, että vauvat ovat ihme. Jokainen vauva on ainutkertainen Jumalan lahja tässä maailmassa. Jokainen vauva on Jumalan luoma Jumalan kuva. Siksi vauvojen syntymästä ja kasteesta iloitaan seurakunnassa, siksi heidän puolestaan rukoillaan jumalanpalveluksessa ja siksi heidän nimilehtensä liitetään näkyvälle paikalle kirkon kastepuuhun. Se, mitä kirkko vauvoista opettaa ja mitä kristityn tulisi vauvoista ajatella, tiivistyy hyvin psalmin 139 sanoihin: ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä”.
Suurina ihmeinä jokaisella vauvalla on oikeus rakkauteen. Kastejuhlassa puhun usein siitä, kuinka Jumala on nähnyt lapsen ainutkertaisuuden ja rakastanut häntä jo äidin kohdussa. Kasteessa itsessäänkin on kysymys Jumalan rakkaudesta – siinä pieni ihminen tulee Jumalan omaksi lapseksi, kun Jumala kutsuu hänet nimeltä valtakuntansa perilliseksi. Jumala on luvannut olla meidän ihmisten rinnalla siinä, että myös me osaisimme varauksetta rakastaa vauvoja. Kirkko tukee kummiutta, jotta jokaisen lapsen ympärille rakentuisi rakastavien aikuisten muodostama turvaverkko.
Jumalan luotuina jokaisella vauvalla on oikeus rukoukseen. Pienen vauvan elämässä rukous merkitsee ennen kaikkea vanhempien, kummien ja muiden läheisten esirukousta – sitä, että me jo vähän isommat ihmiset tuomme pienet vastasyntyneet Jumalan eteen ja pyydämme heille suurinta mahdollista hyvää. Illasta toiseen toistuva rukous ennen nukkumaanmenoa rauhoittaa ja muistuttaa siitä, että pienestä ihmisestä huolehtii läheisten ihmisten lisäksi maan ja taivaan Luoja. Pienikin vauva voi olla mukana seurakunnan elämässä niin paljon kuin hänen läheisensä vain haluavat. Jeesushan lupasi, että taivasten valtakunta on lasten kaltaisten. Siksi vauvat saavat aina tulla sinne, missä seurakunta on koolla Hänen nimessään.
Vauvan päivä muistuttaa kaikesta siitä, mistä me vähän isommat ihmiset saamme vauvoissa kiittää. Vauvan tuoksu, uuden elämän äänet, veikeä hymy, potkivat jalat ja sormeen tarttuvat sormet. Ne iloiset kiljahdukset, jotka keskeyttävät niin tärkeän tuntuiset aikuisen ajatukset. Se avoimuus ja luottavaisuus, josta aikuisten olisi hyvä ottaa mallia. Joku viisas onkin joskus sanonut, että Jumalan lapsiksi kastetut eivät koskaan ole liian vanhoja sylivauvoiksi.
”Loit jo äidin kohdussa
silmiltämme piilossa
minut ainutlaatuiseksi,
muovasit jo ihmiseksi.
Sinä tiedät parhaiten,
miksi olen tällainen.”
(VK 808:2)
