Lomautus ei ole ratkaisu kuntien käyttötalouden ongelmiin. Teollisuudessa lomautus on lyhyen tähtäimen keino silloin, kun työt ovat tilapäisesti loppuneet. Kunnissa työ ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin. Lama ja taantuma lisäävät tutkitusti lasten ja nuorten parissa työskentelevien taakkaa, kun kotien talousongelmat heijastuvat päiväkotien ja koulujen arkeen. Lomauttavassa kunnassa kyse on taloudellisten ongelmien kieltämisestä ja hätäratkaisun käyttämisestä. Pitkän aikavälin ongelmat tulee ratkoa rakenteita korjaamalla, mutta usein tähän ei löydy poliittista yhteisymmärrystä eikä rohkeutta tai osaamista.
Oppilaiden lakisääteiset oikeudet eivät toteudu lomautusten aikana. Aluehallintovirastot ovat järjestelmällisesti todenneet kuntien opetuksenaikaiset lomautukset laittomiksi. Kunnat eivät ole voineet taata kouluissa opetussuunnitelman mukaista opetusta eivätkä kyenneet takaamaan turvallista oppimisympäristöä. Myös päiväkodeissa on rikottu päivähoitoasetuksessa säädettyjä kasvatus- ja opetushenkilöstön määrää koskevia säädöksiä.
OAJ on tutkinut laajasti kuntien lomautuksia ja niiden seurauksia 2000-luvulla. Lomautukset ovat heijastuneet ikävällä tavalla lasten ja nuorten arkeen. Kouluista ja päiväkodeista on tullut lasten säilytyspaikkoja. Oppimismotivaatio on laskenut, luvattomat poissaolot lisääntyneet ja koetulokset heikentyneet. Eniten lomautus vaikuttaa niihin oppilaisiin, jotka ovat heikoimmassa asemassa ja erityisen tuen tarpeessa. Päättäjät eivät ehkä tiedosta, että esimerkiksi opettajan viiden päivän lomautus tarkoittaa sekä oppilaalle että opettajalle useamman viikon työskentelyä poikkeusoloissa.
Kuntapäättäjät vetoavat kasvatus- ja opetusalan lomautuksissa kuntatyöntekijöiden tasapuoliseen kohteluun ja taloudellisen säästön saavuttamiseen. Selvitysten mukaan lomauttaneet kunnat ovat saavuttaneet vain 20 % tavoitelluista säästöistä. Lomautuksista on aiheutunut paljon haittaa ja niistä seuranneet kustannukset on maksettu jälkikäteen moninkertaisesti. Esimerkiksi erityisopetuksen ja tukiopetuksen tarve on kasvanut ja sairauspoissaolot lisääntyneet. Lomautuksen aikana ryhmäkoot kasvavat, mikä on ollut peruste opetusministeriön maksamien ryhmäkoon pienentämiseen tarkoitettujen rahojen takaisinperinnälle.
Pirkanmaalla kunnat ovat lomauttaneet opettajia edellisen kerran vuonna 2010. Nämä kokemukset ovat hyvässä muistissa kehyskunnissa. Ikaalisten kaupunki päätti luopua vuonna 2012 lomautuksista etsien talouden ongelmiin rakentavammat ratkaisut muiden keinojen joukosta. Tämä on vastuullista ja hienoa toimintaa virkamiehiltä ja päättäjiltä!
Haluaako Akaan kaupunki olla esimerkkinä kunnasta, joka ei kykene ratkaisemaan taloudellisia ongelmiaan rakenteellisesti vaan panee lapset ja nuoret sijaiskärsijöiksi? Päättäjien on hyvä muistaa, että lomautukset vaikuttavat kielteisesti kunnan vetovoimaisuuteen lapsiperheiden asuinpaikkana sekä turvallisena työnantajana. Toisaalta voi myös kysyä, onko palkanmaksukyvyttömällä kunnalla olemassaolon edellytyksiä.
Kaj Raiskio
OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja
