Akaan Seutu lähtee mukaan Sanomalehtien Liiton syyskampanjaan. Kampanja koostuu useammasta osasta. Yksi on kaikille lukijoillemme avoin kirjoituskilpailu, yksi on verkkolehden avaaminen marraskuussa. Ehkä kiinnostavin osa kampanjaa on Kunnioitamme nuorta lukijaa -sitoumus.
Sitoumuksessa paikallislehti lupaa ottaa nuoret huomioon esimerkiksi sisältöratkaisuita tehdessään. Tämä ei tarkoita, että lehdet alkaisivat kirjoittaa pelkästään nuorten elämään liittyvistä asioista ja ilmiöistä, itse asiassa jopa päinvastoin. Yksi kantava ajatus sitoumusta on se, että kysymme nuorten mielipidettä hieman yllättäviinkin asioihin.
Lehtien ongelma suhteessa nuoriin lukijoihin on juuri siinä, että nuoret lokeroidaan ryhmäksi, joka voi olla osa sisältöprosessia ja jonka ääntä voidaan kuulla vain edellä mainittujen nuorten elämään liittyvien ilmiöiden ja asioiden raportoinnissa.
Kun joudun jo itsekin myöntämään kuuluvani entisten nuorten ikäryhmään, huomaan, että nuoren ihmisen integroituminen osaksi yhteiskunnan perusrakenteita ja siirtyminen osaksi niiden rahoituksesta, rakentamisesta, ylläpidosta ja käytöstä päättävää kansanosaa tapahtuu nopeasti ja huomaamatta. Samoin kasvaa ymmärrys siitä, miten nopeasti nykyiset nuoret tulevat liittymään tähän samaan ryhmään.
Niinpä ei ole ollenkaan liioiteltua kysyä tämän päivän nuorelta esimerkiksi Akaaseen rakennettavista uusista kouluista. Ei oppilaan, vaan lähitulevaisuuden veronmaksajan ja hieman myöhäisemmän tulevaisuuden oppilaan vanhemman roolissa. Jos emme kuuntele nuoria nyt, meillä on jo viiden tai viidentoista vuoden päästä vanhentunut yhteiskunta ja vääränlaiset rakenteet. Siihen meillä ei ole varaa.
Japanilaisessa perheyrityksessä kvartaalilla tarkoitetaan 25 vuotta. Se ei kuitenkaan kuvasta sitä, että nämä yritykset olisivat mitenkään hitaita kääntymään tai muuten jähmeitä. Se kuvastaa sitä, miten nyt tehtävillä päätöksillä pyritään lopputulokseen, joka palvelee vielä silloinkin, kun asiaa arvioidaan uudelleen, kenties tuolloin 25 vuoden päässä tulevaisuudessa. Samaan meidän tulisi pyrkiä. Silloin tarvitsemme avuksemme ne nykypäivännuoret, jotka voisivat nyt kertoa meille, miten he näkevät tulevaisuuden ja millaisia ratkaisuita nyt pitäisi tehdä, jotta ne palvelevat vielä silloin, kun ne nykypäivän nuoret johtavat sirkusta.
Paikallislehdet tahtovat olla tässä ajattelussa tiennäyttäjiä. Ei lokeroida nuoria vastaamaan vain syksyisissä koulunaloitusjutuissa, että on kiva tulla taas kouluun. Kysytään, mihin pitäisi rakentaa uudet kevyen liikenteen väylät ja millaisiin lähijunaratkaisuihin Akaan tulisi pyrkiä.
Tehdään niin, koska totuus on, että ne nykyiset nuoret ovat nuoria aikuisia sitten, kun nyt aloitettavat kehitysprojektit ovat valmiita. He myös ehtivät liittyä entisten nuorten ikäryhmään jo kauan ennen kuin nyt päätettävien kehitysprojektien lopputuloksena syntyvät ratkaisut tulevat käyttöikänsä päähän. Toivottavasti he oppivat nyt näyttämästämme esimerkistä ja muistavat silloin vuorostaan kysyä sen hetken nuorilta, millaisia ratkaisuita yhteiskunnan tulisi tehdä, jotta ne palvelisivat käyttäjiään myös tulevaisuudessa.
Haasteena on, miten nuoret lähtevät näihin kysymyksiin vastaamaan. Tuoreena entisenä nuorena muistan vielä, miten kaukaisilta tällaiset asiat tuntuvat silloin, kun stressaa siitä että täyttää kohta 20 eikä sitten enää olekaan ihan nuori.
