Lukemista kesäviikonloppuun: Sillantaka kasvoi vauraaksi kartanoksi 1600-luvulla – yksi isännistä kuoli sotaretkellä, leski piti tilalla kuria

Sillantaan kartanon päärakennus. Kuva Liisa Ahokas.

Vanajaveden rannalla Valkeakosken Saarioispuolella sijaitseva Sillantaka mainitaan aikakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1390.  Tilan maiden halki kulki Vanajaveden lahdenpoukama kohti nykyistä Tarttilan keskustaa. Kylä lienee saanut nimensä kosteikon yli johtavista pitkospuista.

Kylässä mainitaan vuosina 1506–1510 olleen nimismiehen talo ja kolmekymmentä vuotta myöhemmin yhteensä kahdeksan taloa. Sillantaalla kuten muillakin sääksmäkisillä tiloilla oli erämaaomistuksia kaukanakin. Sillantaalla niitä oli muun muassa Korpilahdella ja Jyväskylän pohjoispuolella aina Vesannolla asti.

Yli 80-päinen karja

Suomen uskonpuhdistuksen aloittajan Pietari Särkilahden veli, Sääksmäen kirkkoherraksi vuonna 1536 tullut Paavali Särkilahti sai Sillantaan tilan naimisen kautta. Hän hankki sitten omistukseensa talon toisensa jälkeen, muun muassa panttina Paasian.

Vuosina 1565–1589 Sillantaan tila oli vouti Israel Pålsonin ja hänen poikansa vänrikki Kristoffer Israelssonin, joka kaatui sotaretkellään vuonna 1600. Hänen leskensä Brita Spåre oli määrätietoinen ja tarkka kartanon emäntä, joka piti kuria kartanossa.

Vuonna 1610 tuli Sillantaan isännäksi aateliseksi kohonnut ratsumies Iivari Israelinpoika, jonka perilliset käyttivät nimeä Ståhl. Tila säilyi Särkilahden-Ståhlin suvulla lähes 250 vuotta. Tänä aikana Sillantaka kehittyi ja omaisuus kasvoi. Hopeaveroluettelon mukaan vuonna 1571 Sillantaassa oli 6 leiviskää (60 kg) kuparia, hevosia ja tammoja, 30 lehmää, 10 härkää, 30 lammasta, 4 pukkia 10 vuohta.  Sillantaan omaisuuden arvoksi laskettiin 680 markkaa. Sillantaan tilan laskettiin tuottaneen 21 tynnyriä viljaa.

Kartanon katsottiin olevan erittäin vauras. Sen irtaimisto oli arvoltaan 15-kertainen seudun muihin taloihin verrattuna.

Kartanoon tullaan sisään valoisan lasikuistin kautta. Kuva Liisa Ahokas.

Aatelittomia ja tiedonhaluisia

Vuonna 1832 Sillantaan osti Aaro IsoMoijala, jolla ei ollut aatelista taustaa. Hänen jälkeensä vuonna 1880 omistajaksi tuli Tyrvännön Retulasta kotoisin ollut Kustaa Alikartano, joka otti sukunimekseen Sillantaka.

Kustaa Sillantaan aikaan tilalla rakennettiin uutta, muun muassa kartanon päärakennus. Satulakattoinen rakennus käsittää yhteensä 15 huonetta, joista 11 on sen alakerrassa. Sisäänkäynti on kauniin ja valoisan umpikuistin kautta.

Uusi päärakennus sai toimia myös opinahjona. Helsingin yliopiston, silloisen Aleksanterin yliopiston, Hämäläisosakunta perusti vuonna 1894 kansanopiston Sääksmäen pitäjään. Se perustettiin Hämeen Kansanopisto -nimisenä ja se toimi ensimmäisen toimintavuotensa Sillantaan kartanossa.

Hämeen Kansanopiston alkajaisjuhla vietettiin marraskuun 1. päivänä 1894, ja Sillantaan päärakennuksen katolla liehui sinivalkoinen lippu. Salin perällä oli köynnöksin koristeltu puhujalava, jonka takana valkoisella taustalla oli Hämeen vaakunakilpi ja sen yläpuolella tähti. Kansanopiston päärakennus valmistui Päivölänmäelle seuraavan vuoden keväällä.

Kustaa ja hänen poikansa Paavo olivat ystävystyneet kuvanveistäjä Emil Wikströmin kanssa. Kun Visavuoressa rakennettiin, Wikström vietti aikaansa ja teki töitäänkin Sillantaan tiloissa.

1910-luvun lopulla otetussa kuvassa poseeraavat hevosten kanssa oikealta Paavo Sillantaka, lääkäri Erkki Paalu ja kartanon maatalousharjoittelija.

 

Sillantaka saa uutta ilmettä

Kustaa Sillantaalla ja hänen Hilma-vaimollaan oli kaksi poikaa Paavo ja Aatto sekä kolme tytärtä Hellä, HilmaKyllikki ja Anna. Paavosta tuli vuonna 1917 Sillantaan seuraava isäntä. Hänen aikanaan Sillantakaan liitettiin Kapakanmäki Uittamon maista sekä pääosa Etu-Saaresta. Kartanon pihapiiriin nousi rakennus toisensa jälkeen. Lähes kaikki maanviljelykseen liittyvät rakennukset uusittiin ja uusia koneita hankittiin.

Kun talossa oli parhaimmillaan 60 lypsävää, hevosia parikymmentä ja peltoja viljeltiin, tarvittiin monen ammatinharjoittajia. Renkien, voutien karjakoiden ja piikojen lisäksi kartanossa oli muun muassa puutarhuri ja seppä.

Päärakennuksen tuvan lisäksi palvelusväelle ja työläisille oli erillisiä asuinrakennuksia ja sauna. Pihapiiristä löytyi navetan, tallin, sikalan ja riihen lisäksi niin vesilaitos, tuulimyllypumppu, saha kuin hevosvetoisten työkoneiden suoja.

Piparkakkutalon näköinen huvila toimi työväen asuntona. Kuva Liisa Ahokas.

Mukana Toijalan ravirata Oy:ssä

Paavo Sillantaan kuoltua kartano oli muutaman vuoden jakamattomana pesänä. Vuonna 1944 tehdyssä jaossa Sillantaka jäi lapsista Osmo Sillantaalle ja hänen vaimolleen Tainalle. Tuomas Sillantaka sai Kapakanmäen, missä nykyisin toimii SS-talli. Kerttu ja Toivo Tiainen saivat Etu-Saaren ja Antti Sillantaka osti Metsä-Paavolan.

Osmo Sillantaan isännyysaikana purettiin kartanon vanhoja, huonokuntoisia rakennuksia. Isäntä tunnettiin innokkaana hevosmiehenä ja hän oli osakkaana myös Toijalan ravirata Oy:ssä. Vuosina 1997–2012 kartanon isäntänä jatkoi Erkki Sillantaka, joka sekä purki että entisöi vanhoja rakennuksia kuten vanhan hevostallin. Hän rakensi myös uutta, muun muassa kuivurin ja hakelämpökeskuksen.

Kartanon nykyinen isäntä on Erkki Sillantaan poika Matti Sillantaka. Hänen aikanaan Sillantaassa on lopetettu lypsykarjan pito. Pelloilla viljellään härkäpapua, ruista, vehnää, kauraa, ohraa ja nurmea.

Lähteet: Eino Jutikkala: Sääksmäen pitäjän historia, Eino Jutikkala: Suomen kartanot ja suurtilat, Päivölän kansanopisto 100 vuotta, Ilkka Tiaisen ja Matti Sillantaan haastattelut ja heidän arkistonsa.

Sarjassa esitellään lähialueen kartanoita. 

Sillantaan päärakennuksen vieressä on aitta sekä liiterirakennus vellikelloineen. Kuva Liisa Ahokas.

 

Tiilestä valmistunut hevostalli on vuodelta 1932. Rakennus muokattiin 2000-luvulla konehalliksi. Kuva Liisa Ahokas.
Sillantaka 1950-luvulla. Päärakennus on rakennettu 1880.