Kulunut kesä on ollut Tarpianjoella ennätysvilkas. Joella on kulkenut veneiden lisäksi tuhkatiheään muun muassa kanootteja, suppilautoja ja kajakkeja.
– Tosi monessa pihassa näkyy nyt inkkarikanootteja tai vastaavia. Tosi hieno juttu, että ihmiset ovat innostuneet vesillä liikkumisesta. Moottoriveneet voisivat ehkä kuitenkin vähän hidastaa vauhtia tässä kapealla joella, Harri Mattila pohtii.
Kajakin kyytiin Viialassa
Mattilalle vesillä liikkuminen ei ole tämän kesän villitys. Melonta on kuulunut urheilullisen miehen lajivalikoimaan 1990-luvun alusta alkaen. Silloin Mattilat muuttivat Haihunkosken partaalle Viialaan ja perheeseen tuli pari käytettynä ostettua kajakkia.
– Samalla kajakilla mennään yhä. Kun kestävyysjuoksuharrastus loppui 1980-luvulla, aloin kokeilla monipuolisesti eri lajeja, melonta tuli mukaan siinä vaiheessa, kun muutettiin veden lähelle, Mattila kertoo.
Melonnan Mattilat ovat itse opetelleet. Alkuun melontaopasta luettiin sen verran, että päästiin jäljille siitä, miten melonnan tulisi onnistua. Melontaa harrastetaan omaksi iloksi ilman tavoitteita.
– Retkimelontaa ei harrasteta, pisimmät reissut ovat olleet nelisen tuntia. Esimerkiksi kaatuneen kajakin kyytiin nouseminen on kuitenkin opeteltu, mutta sekin 25 asteen lämpötilassa, Mattila kuvaa harrastuksen vakavuutta.
Oppia Mattila ei ole myöskään juuri jakanut. Kaikille Niemikujalla poikkeaville kyllä tarjotaan mahdollisuutta ottaa kajakki alle, jos siltä tuntuu.
– Aika moni on kokeillutkin. Perusohjeet toki annetaan, jos on kokematon meloja. Yleisin aloittelija virhe taitaa olla se, että pidetään kädet liian ylhäällä ja mela sydämen korkeudella. Melaa ei myöskään kannata upottaa liian syvälle veteen, niin vesi ei valu kajakkiin
Melontaa harrastuksena Mattila suosittelee, mutta vinkkaa aloittamaan lainavehkeillä. Vuokrakajakista pääsee helpommin eroon, jos melonta ei osoittaudukaan omaksi jutuksi.
Kamera usein mukana
Melonta tuntuu tekevän hyvää varsinkin hartiaseudulle. Monen melontaa sivusta seuraavan mielikuva taitaa olla se, että kädet tekevät työn. Se ei pidä paikkaansa.
– Melonta on jaloista alkavaa kokovartaloliikuntaa, jos keskittyy siihen, mitä tekee. Joskus vedän kilometrin pätkiä kovemmalla sykkeellä hengästymiseen asti. Enimmäkseen tehdään kuitenkin kevyitä lenkkejä, sanon niitä korvienvälilenkeiksi.
Mattilan melontareissut hoitavat siis aina myös kehoa, mutta henkinen puoli on tärkeämpi. Kajakki työnnetään usein vesille aamun varhaisina tunteina. Tyynen veden päälle viedään myös kamera, joka taltioi esimerkiksi joen varteen juomaan poikenneita eläimiä.
– Melonta tekee hyvää monella tavalla, joillain se vaikuttaa eniten päähän, toisilla hartiaseutuun. Lajia kannattaa kokeilla jo senkin takia, että jokivesistö näyttää kajakista aivan toisenlaiselta kuin vaikka joen varren polulta. Joki on turvallinen paikka aloittaa harrastus, joella ei ole koskaan kovaa aallokkoa ja vähän heikompikin uimari pääsee rantaan asti, jos sattuu kaatumaan.
Väärällä tekniikalla kädet kuormittuvat
Heli Mattila vahvistaa melonnan terveyshyödyt. Väärällä tekniikalla voi silti saada itselleen myös ongelmia.
– Jos meloo vain käsillä, kädet kuormittuvat. Melontaa voisi verrata uintiin, siinäkin koko keho saa kokonaisvaltaista harjoitusta, Harrin puoliso Heli Mattila kertoo.
Jos melonnasta on lähdetty hakemaan apua vaikkapa niin sanotun hiirikäden kipuiluun, voi väärä tekniikka kuormittaa juuri rannetta ja kyynärvartta, siis juuri niitä alueita, jotka hiirikädessäkin kipeytyvät.
– Pieni alkeiskurssi melontaharrastuksen alkuun voisi olla paikallaan, sillä voisi välttyä rasitusvammoilta. Aina melonnan jälkeen kannattaa myös tehdä perusvenytykset, Heli Mattila suosittelee.
Melonta on terveysliikuntana niin monipuolista ja hyödyllistä, että riskiä rasitusvammasta ei kannata kuitenkaan pelästyä. Melonnassa rasituksen määrää voi itse helposti säädellä ja hengitys- ja verenkiertoelimistö hyötyy harjoituksesta.
– Soutu ja spinning sopivat melontaa täydentäviksi talvilajeiksi. Lisäksi jokaisen kannattaa tehdä lihaskuntoharjoittelua, Heli Mattila vinkkaa.
