Vaikka viime viikolla julkaistun Pisa-tutkimuksen tulokset eivät mittaakaan suomalaisen peruskoulun opetusta, viitteitä oppimisongelmista ja pahenevista muistakin ongelmista nuorisomme keskuudessa tutkimus antaa. Tähän viittaisi myös Akaan valtuuston puheenjohtaja, yliopiston opettaja ja tekniikan lisensiaatti Saila Kallioinen itsenäisyyspäivänjuhlan puheessaan. Nimenomaan matematiikassa 15-vuotiaiden nuorten tulokset romahtivat.
– Elämä on pinnallistunut ja viihteellistynyt. Monet tavoittelevat hetkellistä huvia ja hyvänolon tunnetta, ei haluta ponnistella pitkäjänteisesti jonkin asian saavuttamiseksi. Oppiminen on kuitenkin pitkäjänteistä puuhaa, sanoo Kallioinen.
Yliopiston opettaja on havainnut tämän jo omassa työssään nuorten aikuisten parissa.
Suomalainen nuori on muuttunut, koska yhteiskuntamme on muuttunut. Suomi ei ole enää yhtenäiskulttuuri, jossa yhdessä toinen toisiamme tukien etenimme hiljaa päämäärään. Nyt päämääriä on monta ja liian monella ei ole päämäärää ollenkaan. Tässä maksetaan osaltaan edelleen myös 1990-luvun laman hintaa. Silloin leikattiin rajusti joka paikasta, niin perheiden tukemisesta kuin koulustakin. 2000-luvun alussa Suomella meni niin lujaa, että kodin ongelmia ei edes huomattu. Ja sama meno jatkuu edelleenkin.
Miten nuorillamme tänään menee? Akaan kaupungin hyvinvointikertomuksen mukaan ei kovin hyvin. Kyselyn mukaan esimerkiksi koulukiusaaminen ja kaverittomien koululaisten määrä on lisääntynyt 8. ja 9. luokan oppilaiden keskuudessa viime vuosina. Ja peräti 18 prosenttia samaisista nuorista koki terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi. Nuoret kokevat myös vanhemmuuden puutetta ja 17 prosenttia heistä on humalassa vähintään kerran kuukaudessa. Vuonna 2011 peräti 43 prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista jätti kouluruoan väliin.
Ei tällaisilta nuorilta voi paljon odottaa. Nuoret itse ovat täysin syyttömiä tilanteeseensa. Katseet kääntyvät vanhempiin ja kaikkiin nuorten ympärillä oleviin aikuisiin. On aika pysähtyä, ja miettiä hyvin tarkkaan, mitä esimerkiksi perheisiin ja kouluun kohdistuvat säästöpäätökset merkitsevät. Asiatuntevalle perhetyölle olisi Akaassakin tilaus, puuttuu vain tekijöitä. Opettajien lomautukset ja puheet koulujen luokkakokojen suurentamisesta kertovat suoranaisesta välinpitämättömyydestä.
Suomella on johtajuus hukassa. Kun hallitukselta puuttuu vähäisinkin ideologinen liima, vakaumus, ministerien puheet kuulostavat tyhjiltä. Vakaumukseksi ei riitä hokema: nyt on pakko tehdä.
Eläkkeellä oleva ulkoasianneuvos Ilari Rantakari puhui itsenäisyyspäivänä Kylmäkoskella palvelevasta johtamisesta.
– Palveleva johtaminen ei päsmäröi, eikä johda edestä eikä ylhäältä. Se toimii kuten Jeesus, varmistaa paimenena, että kuljetaan oikeaan suuntaa, puuttuu tarvittaessa asioiden kulkuun lempeästi, mutta selkeästi ja opastaa käyttämään itse kunkin vahvuuksia ja välttämään heikkouksia.
Hiljattain edesmenneen Viialan Keskustan koulun opettajan Jouko Haatajan kerrotaan opastaneen nuorempaa kollegaansa lapsien auttamisessa: jos me ei heitä auteta, ei välttämättä kukaan muukaan.
On aika pysähtyä ja miettiä vielä kerran.
