Kevään koronavirusepidemia pisti taiteen kentän kuviot uusiksi. Akaan perinteinen Näkymä-festivaali saatiin kuitenkin pelastettua. Taidetapahtumaa vietetään tänä kesänä poikkeuksellisesti vain elokuun ajan.
Avajaisjuhlallisuuksia ei ole luvassa, mutta ohjelmaa on kuitenkin suunniteltu elokuun lopussa päättyvän tapahtuman lopettajaisiin.
– Tapahtuma on pienimuotoisempi, vaikka taiteilijoita taitaa olla saman verran kuin aiemminkin, kertoo Näkymän kuraattori, mediataiteilija Markus Renvall.
Teemalla Näkyvä näkyväksi ympäristötaidenäyttely levittäytyy Nahkialanjärven rantapuistoon sekä Toijalan keskustan liiketiloihin Valtatien varrelle.
Tyhjissä liiketiloissa nähdään videoteoksia, jotka ovat koettavissa myös ilman ääntä.
– Kadun ilme muuttuu, kun tällaisessä ympäristössä on taidetta helposti lähestyttävässä muodossa, Renvall lupaa ja iloitsee, että tapahtuma saadaan kaikesta huolimatta järjestettyä.
Sosiaaliset asiat huomioon
Markus Renvall joutui ison haasteen eteen, kun normaalia taiteilijahakua ei voinut epävarmuustekijöiden vallitessa järjestää. Niinpä hän päätyi pyytämään taiteilijoilta teoksia suoraan.
– Tällä tavoin pystyin ottamaan huomioon esimerkiksi sosiaalisia asioita. Mukana on myös vanhempia ja vähemmän esillä olleita teoksia.
TaideAkaa ry:n yhdessä Akaan kaupungin kanssa järjestettyyn taidetapahtumaan osallistuvat tänä vuonna Liisa Hilasvuori, Mia Joki, Mari Järventausta-Lindertz, Minna Kangasmaa, Tuomo Kangasmaa, Ilkka Pitkänen, Maija Saksman, Alli Savolainen, Kristiina Renvall-Manninen, Markus Renvall sekä Seppo Renvall.
Pelkkä reppu selässä Laaksolaan
Liisa Hilasvuoren osallistumisen Näkymään mahdollisti uudistuneet työskentelytavat.
– Sanoin, että olisi mielenkiintoista vaan tulla paikan päälle ja tehdä jotain ilman ennakkoajatuksia. Tämä oli myös Markuksen mielestä hyvä idea. Niinpä tulin tänne pelkkä reppu selässäni.
Helsinkiläistaiteilija työskenteli intensiivisesti muutaman päivän Kulttuuritalo Laaksolassa asuen rakennuksen yläkerrassa. Periodin aikana syntyivät ympäristötaideteokset Nahkialanjärven rannalle.
Hilasvuori myöntää, että häntä samaan aikaan hirvitti että kiinnosti uhkarohkea haaste saada teokset valmiiksi lyhyessä ajassa. Uusia ideoita syntyi lisää onneksi myös paikan päällä.
– Olen aika pikkutarkka ja minulla saattaa olla idea mielessä kymmenkohtaisena tee näin -listana.
Inspiraationa ajan vaikutus
Liisa Hilasvuori osallistuu Näkymään kahdella työllään, jotka sijaitsevat Nahkialanjärven ja vanhan tapettitehtaan välisellä kaistaleella.
– Minua inspiroi ajan haalistama ja rikkoma. Tykkään vanhoista rapistuneista paikoista, Hilasvuori kertoo ja sanoo inspiroituneensa ympäristöstä niin, että epäili pohtineensa, voiko niin hienoon paikkaan paikkaan enää edes tehdä taidetta.
Mitä jäljelle jää -teoksen idea pystyyn jäävästä pönttöuunista Hilasvuorelle tuli ensin. Autioiksi jäävistä taloista kuin ajankulkua vastustaen pönttöuuni jää pystyyn muun elämän ja jopa ympäröivän rakennuksen hävittyä. Juuri ajan näkyminen sekä ihmisen ja luonnon suhde ovat olleet Hilasvuoren taiteen teemoja.
Yhteistyö puun kanssa -teoksen ajatus syntyi spontaanisti jo taiteilijan asetuttua Laaksolaan.
– Idea tuli hopeapajuista ja rytmistä, kuinka puiden lehdet liikkuvat hauskoina viiruina. Ajattelin että tänne pitää ripustaa jotain, jossa on myös rytmiä.
Ympäristö tuo taiteen lähelle
Näkymän vahvuus on ollut se, kuinka sillä on ihmiselle matala kynnys tutustua taiteeseen. Tuttuun miljööseen tehty ympäristötaide avaa helpommin ajatuksia ja tekee sitä kautta katsojankin helpommin lopputulokseen osallistuvaksi tekijäksi.
– Se ottaa huomioon paikan, joka katsojalle saattaa olla jo tuttu. Joku toinen ihminen on tulkinnut paikkaa, josta katsojakin voi tietää jo paljon, Hilasvuori pohdiskelee ja sanoo ympäristötaiteessa teoksen ja ympäristön rajan olevan joka tapauksessa vaikea määritellä.
