Joulunavauksen yhteydessä julkistettiin Toijalan Abc:llä viime lauantaina Seppo Juortamon kirjoittama kirja ”Risto 1088 höyryveturi ja sen henki”, joka kertoo liikenneaseman päätyyn neljä vuotta sitten siirretystä Risto-veturista.
Kirjassa Juortamo kertoo omista yhteyksistään tuohon veturiin, hieman veturimiesten ja lämmittäjien työstä sekä siitä, miten Riston kummit syntyi ja miten Risto tuli Toijalaan.
Tavarajunaveturi Risto 1088 valmistettiin Tampereen Lokomossa, jonne Seppo Juortamo oli mennyt töihin armeijan jälkeen, ja se teki ensimmäisen koeajonsa helmikuussa 1956 Toijalaan.
Kun Risto seuraavana vuonna tuli vuosihuoltoon, sen teki joukko miehiä, joista myöhemmin tuli Riston kummeja. Lokomolta Juortamo siirtyi VR:lle veturin lämmittäjäksi ja veturinkuljettajaksi. Monien muiden vetureiden lisäksi hänen työpaikkanaan oli usein myös Risto 1088.
Seppo Juortamo oli Valtion Rautateiden palveluksessa kolme vuosikymmentä, Riston osana oli joutua työttömyyskortistoon jo alle 20-vuotiaana.
– Risto vietiin armeijan varikkoalueelle Lievestuoreelle, missä se oli muiden vetureiden tavoin vaarassa joko ruostua kokonaan tai joutua sulatettavaksi. Meitä oli joukko veturinkuljettajia, jotka päätimme, että Tampereen veturitehdaskaupunkiin pitää jättää jonkinlainen muistomerkki höyryveturiajalta ja menimme varikolle asiaa esittämään, kertoo Juortamo.
Tuo kymmenen hengen veturimiesporukka, alkuperäiset Riston kummit, sai Riston talkoilla kunnostettavakseen. Työ valmistui syksyllä 1985 ja Risto luovutettiin seuraavana syksynä Tampereen kaupungille ja siirrettiin ensin Tullikamarin taakse Tammelan ratapihalle ja vuonna 1993 aseman lähelle Itsenäisyydenkadun varrelle.
– Siellä sen alamäki alkoi, vandaalit kävivät veturivanhuksen kimppuun. Kun paikalle uuden asemakaavan mukaan oli tulossa hotelli, alkoi Riston lähtölaskenta, muistelee Juortamo.
Risto pelastuu uudelleen
Ristoa oltiin siirtämässä vuoroon sinne, vuoroon tänne. Lopulta Risto sai isännän Pirkanmaan Osuuskaupasta, jonka silloinen toimialajohtaja Mirko Lännenpää oli työhuoneensa ikkunasta katsellut Riston kunnon heikkenemistä ja päätti pelastaa veturivanhuksen.
Heinäkuun lopulla 2009 rautahevonen siirrettiin kumipyöräisten lavettien päälle ja tuotiin Toijalaan.
Riston kunnostukseen ryhtyi Valkeakosken ammatti- ja aikuisopiston Rakennustekniikan osasto opettajiensa Ismo Rapelin ja Taina Käpin ohjauksella. Suuri osa kunnostustyöstä tehtiin paikan päällä, mutta joitakin osia kunnostettiin opiston tiloissa. Kunnostuksessa oli mukana myös Haapamäen Museoveturiyhdistys.
Työ valmistui kesällä. Nyt Risto on lähes täysin alkuperäisessä loistossaan, vain ajovalot ovat vielä asentamatta.
Ristolla on uusi isäntä ja uusi koti, mutta vanhat ystävät ovat säilyneet ja uusia kummeja on tullut lisää. He kokoontuvat Riston luo ainakin Riston päivänä.
– Nyt me vain katselemme Ristoa. Omistaja hoitaa sen kunnossapidon. Olemme iloisia, että Risto saa olla täällä kertomassa menneistä ajoista, höyryvetureiden ajoista. Meille se on nostalgiaa, mutta onhan paljon niitä, jotka eivät koskaan ole nähneet höyryveturia saati sitten olleet sellaisen kyydissä, toteaa Seppo Juortamo.
kuva 1
Seppo Juortamo kirjoitti kirjan Ristosta, jonka kanssa tiet yhtyivät moneen kertaan.
kuva 2
Seppo Juortamo on tyytyväinen uudestisyntyneeseen Risto 1088-veturiin.
