Korona kuritti pienyrittäjää kovalla kädellä. Valtio, pankit ja suuryritykset kiirehtivät apuun tukimuodoilla, jotka eivät oikeastaan olleet tukea ollenkaan. Kun yrittäjä esimerkiksi sai verottajalta mahdollisuuden lainata asiakkailtaan perimänsä arvonlisäverot omaan käyttöönsä vuoden kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta, ei kyse ollut tuesta, vaan vääjäämättömän veronmaksun lykkäämisestä. Kun eläkeyhtiöt ilmoittivat, että ei hätää, voit maksaa eläkemaksusi sitten joskus myöhemmin, ei taaskaan ollut kyse tuesta, vaan lainasta. Kun pankit sanoivat, että palataan näihin lainanlyhennyksiin sitten joskus myöhemmin, oli tietysti kyse lyhennysvapaasta. Lainoja, ei tukea.
Aamun tunteina auton pintaan tiivistyvä kosteus kertoo, että kesä on jo pitkällä ja kohta koittaa syksy. Samalla lähenee pienyrittäjän tilinteon hetki, konkreettisesti. Kun ei ole saatu sitä tukea, mitä olisi tarvittu, vaan pelkästään maksuaikaa, on edessä se aika, jolloin kaikki lykkäykset päättyvät ja tulevat maksuun. Mitä tehdään, jos kassassa ei ole rahaa?
Onneksi monen yrittäjän tulot myös vain lykättiin eteenpäin, ei peruutettu kokonaan. Varsinkin matkailuyrittäjät ovat päässeet kokemaan, miltä tuntuu, kun ensin ei ole mitään ja sitten patoutunut kysyntä purkautuu kerralla. Jos näin on käynyt, ei ole mitään hätää. Syksy ja tilinteon hetki saa tulla ja mennä, siitä kyllä selvitään.
Entä jos kysyntä on pysynyt matalalla tasolla tai jäänyt kokonaan puuttumaan? Silloinkaan hätä ei välttämättä ole kädessä. Ainakin pankin osaavat laskea, kumpi kannattaa, vaikeuksiin joutuneen yrittäjäasiakkaan ajaminen konkurssiin vai tukemisen jatkaminen lisää lyhennysvapaata myöntämällä.
Kaikki yrittäjän perässä olevat velkojat eivät kuitenkaan osaa laskea. Verottaja on pahamaineinen siitä, että siltä puuttuu kyky katsoa tulevaan. Yritys haetaan helposti konkurssiin muutaman kymmenen tuhannen euron verovelan takia, vaikka pienellä yrittäjälle annettavalla lisäajalla olisi saavutettu huomattava liikevaihto, jota sitten olisi päästy verottamaan. Näin on käynyt muun muassa eräälle elokuvien tuotantoyhtiölle, joka olisi tuonut Hollywood-tuotannon Lapin erämaahan tekemään jouluelokuvaa. Verottaja ei kaivannut kansainvälistä julkisuutta Suomelle, verottaja kaipasi rahojaan.
Puolet yksinyrittäjistä tienaa alle 2000 euroa kuukaudessa. Kun näin pienillä tuloilla pärjäävien yrittäjien liikevaihto loppuu, on lähes varmaa, että he tarttuvat jokaiseen oljenkorteen. Useilla heistä on siis nyt niin lyhennysvapaata pankilta, rästejä eläkevakuuttajien suuntaan että verottajalta vipattuja arvonlisäveroja. Onko yrittäjä säästänyt, jos hänellä on ollut tuloja, joista säästää? Jos on, selviytymisen mahdollisuus on olemassa. Valitettavasti moni yrittäjä on myös nähnyt lyhennysvapaat ynnä muut mahdollisuutena elää leveästi. Kun lainoja, veroja ja vakuutuksia ei tarvitse maksaa, ostetaan vaikka vene. Syksyynhän on pitkä aika.
Maksuaikana annettu tuki ei ole missään tapauksessa yrittäjälle reilu, vaikka hän maksuistaan jonkinlaisen maksuaikataulun puitteissa selviäisikin. Kulut pysyvät sadassa prosentissa, vaikka tulot laskevat. Yleensä maksuajoista kertyy vain lisää maksettavaa, kun jopa verottaja vaatii takaisinlainaamilleen arvonlisäveroille koron heti alkuperäisestä eräpäivästä alkaen.
Kaikki kunnia niille, jotka tästä hitaasti laukeavasta pommista selviävät. Toivottavasti kaikki ovat tajunneet, että lanka palaa jo.
