Paluumuuttaja on muiden akaalaisten tavoin laskeutumassa pikku hiljaa joulun aikaan. Itsenäisyyspäivä on joulukuun ensimmäinen tärkeä juhlapäivä, jolloin monissa kodeissa sytytään ikkunalle kaksi kynttilää Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Tänä vuonna itsenäisyyspäivän juhlinta saa uusia ulottuvuuksia presidentin tuodessa kutsuvieraansa nauttimaan valtion vieraanvaraisuudesta tänne Pirkanmaalle.
Jos Tampere-talo onnisuu isännöimisessä, siirretäänköhän juhlat kokonaan Manseen Stadin sijasta?
Tamperelaisia kehotetaan koristelemaan kaupunkinsa juhlakuntoon. Saataisiinkohan me täällä Akaassa Ekku Peltomäen valotaideteos sytytetyksi juhlan kunniaksi loistoonsa ohiajavien juhlavieraiden iloksi? Kuinkahan kauan se saisi olla tällä kertaa toistuvalta ilkivallalta rauhassa?
Olen viime viikkoina saanut olla läsnä erilaisten akaalaisten yhdistysten kokouksissa. Tunnen itseni jälleen kerran etuoikeutetuksi, kun ajattelen miten mahtavia ihmisiä olen saanut tämän lyhyen akaalaisena oloni aikana kohdata. Se onkin ollut yksi painavammista syistä, miksi olen ollut valmis täyttämään kalenteriani erilaisilla vapaaehtoistöillä. Järjestötoimintaan osallistuminen vie kyllä aikaa, mutta siitä tuleva hyvä mieli ja uudet ystävyyssuhteet painavat kuitenkin vaa´assa enemmän. Pienten lasten äitinä mietin, onko minusta tuossa kohtaa mitään konkreettista hyötyä. Ehdinkö antamaan tärkeäksi mieltämälleni asialle sen ansaitsemaa panosta. Kun olen pukenut huoleni sanoiksi, olen saanut pelkkää positiivista kannustusta ja ymmärrystä. Haastavat elämäntilanteet otetaan kyllä huomioon, ja toiminnassa mukanaolo suhteutetaan sen mukaan. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka ei aina ole paikalla.
Pienillä paikkakunnilla monia ihmisiä passivoi ajatus, jossa kaikkea järjestötoimintaa pidetään sisäpiiriläisten touhuna ja samojen ihmisten hiekkalaatikkoleikkinä. Ja sellaistahan se todellisuudessa useasti onkin. Mutta miksi? Koska nuo ihmiset ovat yhteisössä juuri niitä, jotka uskovat tekemisen voimaan! He uskovat siihen, että asioihin voidaan vaikuttaa. Yhteistyöllä voidaan muuttaa ja kehittää monia meitä ympäröiviä olosuhteita ja toimintatapoja – toisia enemmän toisia vähemmän. Näiden järjestötoimintaan ”nihkeästi” suhtautuvien kannattaisi heittää mahdolliset ennakkoluulonsa syrjään ja lähteä olemaan niitä samoja sisäpiiriläisiä – edes koemielessä. Kuinka paljon käyttämätöntä potentiaalia ja uusia ideoita onkaan lukittuna kotiovien sisäpuolelle.
Me asumme maassa, jossa järjestäytyminen ja kuuluminen eri ryhmittymiin sallitaan. Meillä on oikeus ilmaista mielipiteemme ja halutessamme järjestää mielenilmaus jonkin asian puolesta tai sitä vastaan. Me saamme kerätä nimiä lakialoitteita varten ja järjestää tapahtumia ilman poliittisen väkivallan pelkoa. Olkaamme siis rohkeita ja käyttäkäämme tätä mahdollisuutta. Akaassa on monia yhdistyksiä, seuroja ja hallituksia, jotka kaipaavat juuri sinun panostasi.
Hyvää itsenäisyyspäivää.
