On se varmasti ollut huumaavan juhlallinen näky, kun ensimmäinen höyryjuna saapui Toijalaan 1876. Tampereen ja Hämeenlinnan välisen rataosuuden sekä Turun ja Toijalan välisen radan rakentaminen olivat hyvin merkittäviä asioita Suomen suuriruhtinaskunnassa. Radat mahdollistivat paitsi ihmisten ja tavaroiden liikkumisen, myös sivistyksen leviämisen.
Radat vihittiin käyttöönsä 26. kesäkuuta 1876. Toijalan rautatieasemalla järjestetty juhla on edelleen merkittävin Akaassa järjestetty tapahtuma, olihan paikalla koko valtiojohto kenraalikuvernööri Adlerbergiä myöten. Juhlajuna toi Helsingistä 160 arvovierasta. Omat juhlajunat saapuivat myös Tampereelta ja Turusta. Näyttävällä juhlalla hulppeine päivällisineen haluttiin korostaa ratojen merkitystä ja uuden aikakauden alkua.
Akaalaisten osallistumisesta juhlallisuuksiin ei tiedetä juuri mitään. Se taas tiedetään tarkasti, että ratalinjan aikaansaaminen tuotti vaikeuksia. Maata ei olisi luovutettu kaikkialla mielellään. Myös lähes 3000 radanrakentajan joukko herätti elämäntavoillaan pahennusta ja aikaansai jopa majoitustilojen vuokrissa kiskontaa. Uusi aika hiipi kivuliaasti uinuvaan maalaiskuntaan.
Radan merkityksen ymmärsi ensimmäisenä teollisuus. 1874 Viialan perustettu Akaan Höyrysaha sai tuotteensa maailmalle. Forssan patruuna Axel Wilhelm Wahren taas halusi puuvillan uutta rataa pitkin Humppilasta eteenpäin, minne paalit tuotiin Suomen ensimmäisellä sähköveturilla kapearaiteisella rautatiellä vaunuja vetäen.
Rata sai aikaan Viialan teollisuuden nousun ja tapettiteollisuuskeskittymän syntymisen Toijalaan. Viimeinen Viialan tehtaista, UPM:n vaneritehdas, päätti toimintansa joulukuussa 2004. Toijalassa toimii edelleen kaksi tapettitehdasta. Radan on kuitenkin korvannut kumipyöräliikenne. Täällä oleva teollisuus käyttää päärataa hyvin vähän.
Teollisen raideliikenteen uudesta noususta kertonee se, että Akaa Pointin teollisuusalueelle rakennetaan pistoraide, joka mahdollistaa tällä hetkellä Toijalan keskustassa olevan puuterminaalin siirtämisen teollisuusalueelle. Suomessa ei juuri uusia ratoja rakenneta – Akaaseen kylläkin.
Akaan valtuusto päätti huhtikuun kokouksessaan lähteä mukaan pääradan suunnitteluun, mikä tietää henkilöliikenteen vahvistamista. Liike on nousemassa jälleen keskeiseksi asiaksi Suomessa.
On mielenkiintoista, että pääradan kehittäminen on nostettu kyllä jo vuosikymmenestä toiseen juhlapuheisiin ja Pirkanmaan maakunnan kärkihankkeiden joukkoon, mutta mitään ei ole tapahtunut sitten 2000-luvun alun investointien. Vasta nyt ollaan liikkeellä niin vakavasti, ja jopa pääradan varren kuntien osaksi pääomittamalla yhtiöllä, että hankkeesta voi tullakin jotakin.
Akaan tavoitteet pääradan ja Toijalan rautatieaseman sekä Viialan seisakkeen kehittämisessä ansaitsevat oman strategiansa. Ei riitä, että vain pysäköintiä parannetaan ja Akaa saa näkyvyyttä mainostauluin. Nyt radalle näyttäytyvät kaupungista pääasiassa nukkavierut hoitamattomat takapihat.
Tornitalojen nouseminen Toijalaan muuttaa koko asemanseudun ilmeen. Samassa yhteydessä on korjattava asema ympäristöineen. Rautatieasemalta ei voi astua maisemaan, jonka keskeisellä paikalla on hoitamaton lahoava entinen kauppa.
Myös kurjassa kunnossa oleva ratamestarintalo on saatava miljöineen asianmukaiseen kuntoon. Talo on osa Akaan historiaa. Vanha asema on purettu raiteiden tieltä, asemapäällikön ja henkilöstön talot onneksi kunnossa yksityisessä omistuksessa. Onneksi osa Toijalan rautatiehistoriasta on taltioitu Veturimuseoon. Tämä ei saa merkitä sitä, että ratamestarintalon annetaan lahota kaikessa rauhassa purkukuntoon.
Toijalan rautatieasema ja Viialan seisake merkitsevät liikettä, josta Akaa elää. Rakenteilla oleva hyvinvointikeskus vain lisää tätä liikettä. Liikettä vahvistavat myös uudet tornitalot. Liike on kaupungin asukkaita, jotka tarvitsevat palveluja. Miksi rautatieasema on tyhjillään, vaikka siellä voisi olla vaikkapa sopiva ruokakauppa. Toistaiseksi asema ei ole houkutellut kaupallisia toimijoita. Onko syynä rakennuksen huono kunto vai omistajan pyytämä vuokra.
Mitä liikkeestä on syntynyt? Rautatiet saivat aikaan Kylmäkosken, Toijalan ja Viialan merkitsemisen aikatauluihin ja näkyvämmin karttoihin. Akaan seutu määriteltiin aivan uudella tavalla. Tänne tultiin ja täältä lähdettiin. Kylmäkosken asemanseudulle syntyi 1900-luvun alussa merkittävä asutuskeskus rataa hyödyntävän Kylmäkoski Oy:n asioista. Toijala sai yhteiskoulunsa ja jopa paikallislehden. Arkilaseja valmistava Viialan lasitehdas oli aikanaan maan suurimpia.
Tänne tuotiin ja täältä vietiin. Toijalan rautatieasema on ollut määräasema monelle asialle koko Etelä-Pirkanmaalla. Rautatieasema ei näytä kiinnostavan Etelä-Pirkanmaan muita kuntia niin, että heitä kiinnostaisi asemanseudun investoinnit. Omalla ja jopa linja-autolla ollaan valmiita kulkemaan samaan aikaan kun hingutaan Hinku-kunniksi. Yhtyneiden Paperitehtaiden toimitusjohtaja Niilo Hakkarainen sentään käytti vielä junaa.
Ja Toijalan rautatieaseman kautta maailmalle lähtevät Valkeakosken teollisuuden tuotteetkin.
Koronapandemian aiheuttama lasku on Suomelle ja sen kunnille kallis. Avustuksien piikki ei ole vielä edes kiinni, eikä pandemia ohi. Emme tiedä sitäkään, palaako maailma koskaan entiselleen. Voi olla, että pelko on pysyvä ja aiheellinen olotila.
Julkiset investoinnit ovat olleet menneessä historiassa keinoja saada talouden pyöriä pyörimään. Päärataan jo nyt suunniteltujen investointien toteutuksien nopeuttaminen on ensimmäinen askel. Tämän lisäksi tarvitaan uudet suunnitelmat ja niille sitova rahoitus ja aikataulu. Pirkanmaalta on nyt pääministerikin, Sanna Marin (sd), joten luulisi sen jotakin vaikuttavan.
Odottavan aika on pitkä. Usein tuntuu siltä, että junaa odottavan aika on erityisen pitkä. Akaa on mukana Pirkanmaan lähijunaliikennekokeilussa. Tälle kokeilulle ei koronapandemia tehnyt hyvää. Vuoden 2020 lopussa päättyvää kokeilua on ilman muuta jatkettava. Akaalaiset ovat siirtyneet juniin. Ratikkatyömaasta pikkuhiljaa kuoriutuva Tampereen keskusta on entistä ehompi, mutta autoilijoille sopimaton paikka.
Myös Akaa asuinpaikkana on helpoimmin saavutettavissa, jos oman auton käyttöä voi korvata lähijunalla. Tervetulleet tornitaloinvestoinnit markkinoivat itsestään tätä paikkakuntaa. Ja onhan Akaa kieltämättä lähellä kaikkea.
Varjoon
Arvoisat lukijat. Tämä paperille painettu paikallislehti Akaan Seutu on viimeinen, jonka vastaavana päätoimittajana toimin. Tammikuussa 1994 Viiala-Lehdestä alkanut pestini Akaassa on viimeistä viikkoa vaille valmis. Ensi maanantaina tässä tehtävässä aloittaa medianomi Jarno Keskinen. Toivotan Jarnolle onnea ja menestystä.
Tervetulohaastattelussa Jarno Keskinen totesi ihastuneensa Akaan Seutua kustantavan Pirmedioiden (aikaisemmin Pirkanmaan Lehtitalo) tarinaan, josta henkii vahva halu kehittyä. Tästä tarinasta olen minäkin viehättynyt. Olen saanut olla mukana lukuisissa hankkeissa, jotka ovat vieneet konsernimme paikallislehtiä eteenpäin. Haasteita on ollut, vastoinkäymisiäkin.
Kiitän toimitusjohtajaani Olli Siréniä lukuisista mahdollisuuksista toteuttaa tehtävääni. Emme ole läheskään aina olleet samaa mieltä, mutta olemme jatkaneet yhdessä ja olet tukenut työtäni vilpittömästi. Valistunut kustantaja on päätoimittajalle kallio.
Tervehdin varatoimitusjohtaja Milla Siréniä ja kehityspäällikkö Hannes Siréniä. Tiedän, että menestytte.
Kiitän konsernimme henkilökuntaa ja erityisesti konttoripäällikkö Kaija Virtasta, joka on monesti pistänyt minunkin asiani järjestykseen. Päätoimittakollegoiden kanssa olemme muodostaneet meidän kaikkien työtä helpottavan keskustelevan tiimin.
Pirmedioiden toimittajien toteuttama vuoden 2019 kestänyt Digi first -projekti oli urani huipentuma.
Päätoimittajan tehtävä on hyvin yksinäistä puuhaa, mutta se on silti ryhmätyötä. Minä en olisi tässä ilman toimittaja Tarja Antolaa, toimittaja Mikko Peltoniemeä, asiakkuuspäällikkö Asta Kohosta ja mainostuottaja Tiina Yli-Mutkaa. Olette neuvoneet ja nostaneet, kantaneet ja kannustaneet. Akaan Seutu on meidän lehti.
En ole koskaan pyrkinyt työssäni esille, mutta olen pitänyt huolen siitä, että olen tai olemme tarvittaessa aina läsnä.
Tervehdin minun aikanani Akaan Seudun palveluksessa olleita ilmoituspäällikkö Armi Mäenpäätä, ilmoitussihteeri Merja Järvistä ja toimitussihteeri Tuula Nummista. Teilläkin on ikuinen paikka sydämessäni.
Akaan Seudulla on paljon avustajia urheilusta kulttuuriin. Teidän työnne lehden silminä ja korvina on korvaamatonta. Ystäväni Liisa Ahokas on pitänyt huolen siitä, että historian ikkuna on pysynyt auki.
Akaan Seudun kesään ovat kuuluneet aina osaavat kesätoimittajat, niin tänäkin vuonna. Tervetuloa taloon opiskelija Oona Eskeli.
Akaan Seutua tehdään lukijoille, löytävät he meidät sitten paperilta tai verkosta. Kritiikki kuuluu aina asiaan, vaikka olen siihen joskus suhtautunutkin turhan kärjekkäästi. Kiitoksin olette taas hullua yllyttäneet jatkamaan joskus kaiketi omalaatuisellakin linjalla. Lukijoiden tehtävänä on pitää lehdentekijät virkeinä ja jos mitään ei teiltä kuulu, onko täällä mitään tehtykään.
Minä olen kolmen naisen mies. Vaimoni Anneli ja tyttäreni Anni ja Aino ovat muistuttaneet minua siitä, että koti ei työpaikka ja perheemme arki on muutakin. Tiedän lähteneeni liian monta kertaa ja viipyneeni usein liian kauan. Silti minua on aina odotettu, joskus yläkerran portaissakin nukkuen.
Isäni sanoi joskus työelämäni kiihkeimpinä vuosina, että tule Juha varjoon, siellä on mukavampaa. Isäni pyrki varjoon jopa purjeveneellä Päijänteellä. Isä, nyt minä tulen varjoon.
Juha Kosonen
Akaan Seudun päätoimittaja
