Viime aikoina olemme saaneet sosiaalisesta mediasta lukea kauniista kiitoksista ja lahjoista, joita monien alojen upeat ammattilaiset ovat ansaitusti saaneet tehdessään työtään koronaviruksen aikana. Yksi ala, joka on täysin unohtunut, on varhaiskasvatus. En voi teille lahjakoria tai pizzalähetystä toimittaa, mutta kiittää voin.
Kiitos, että teette työtänne samalla ammattitaidolla, lämmöllä ja intohimolla kuin aina, vaikka olette tällä hetkellä ilman työehtosopimusta.
Kiitos, että teette töitä, vaikka oma ja perheenne terveys on vaarassa. Päiväkoti-ikäisiä lapsia ei voi hoivata, kasvattaa ja opettaa metrin turvavälin päästä ja suojavarusteet päällä. Olette edelleen niistäneet nenät, auttaneet pyyhkimään vessassa ja paikanneet kolhut.
Kiitos, että jaksatte lohduttaa pieniä heidän ihmetyksensä ja ahdistuksensa keskellä, vaikka itseännekin ahdistaisi ja pelottaisi. Lasten kyyneleitä on pyyhitty ja omat itkut itketty lapsilta piilossa.
Kiitos, että olette joustaneet ja sopeutuneet. Vaikka siinähän te olette ammattilaisia jo ennestään. Olette tehneet töitä jatkuvat epävarmuuden ja -vakauden keskellä, tsempanneet, kannatelleet ja lohduttaneet toinen tosianne.
Kiitos heille, jotka ovat käyttäneet lomiaan tai ottaneet palkatonta vapaata, jotta muille on riittänyt töitä tämän taloudellisen epävarmuuden keskellä.
Kiitos, että olette hoitaneet toisten lapsia vailla mahdollisuutta etätöihin samalla, kun omat lapsenne ovat keskenään kotona etäkoulussa.
Kiitos, että olette myös näinä poikkeuksellisia aikoina ottaneet lämmöllä vastaan uusia tulokkaita päiväkotitaipaleensa alussa ja toisaalta tehneet kaikkenne, jotta päiväkodista syksyllä eskariin siirtyvät ovat saaneet parhaat mahdolliset eväät uuteen elämänvaiheeseen.
Kiitos, että olette omalta osaltanne pitäneet Suomen toiminnassa mahdollistamalla vanhempien työssäkäynnin.
Kiitos!
Kollega
