Marraskuinen sunnuntai-ilta vierähti näyttämötaiteen parissa Kukkaistyttö-näytelmää seuratessa Viialan teatterissa. Odottamassani tilaisuudessa sain pienen annoksen kotoista kulttuuria. Vaikuttava, liikuttava, viimevuotinen Korvikekahvia paperinarukengissä -näytelmäkin on tuoreessa muistissa.
Paljon on nähty vaivaa näytelmän vuorosanoja sisäistäessä. Ihailin harrastajateatterin jäsenten panosta. Naissolisteilla on kantava, koulutettu ääni. Nautin myös suunnattomasti usein vaihtuvista tyylikkäistä asuista, kauniista 1800-luvun leningeistä. Poimin joitakin yksityiskohtia juhlakolttuihini. Olivatko rooliasut itse tehdyt vai lainatut?
Kukkaistyttö olisi ansainnut voimakkaammat aplodit vähäväkiseltä yleisöltä.
Väliajalla virkistyminen oli mahdollista tunnelmallisessa pikkukahvilassa tuoretta kahvia ja suussa sulavaa leivosta nautiskellessa ja nähtyä esitystä sulatellessa. Vielä näyttämöllä seurattiin kaunista tanssia ja hienostunutta käyttäytymistä. Hyville käytöstavoille olisi nykyisinkin paljon käyttöä.
Toivon, että näytelmään osallistujat lopuksi esiteltäisiin roolihahmon takaa. Näin katsojan olisi kiva tietää esiintyjät. Kiitos vielä kaikille iloisesta illasta!
Vaivannäkö palkittiin, sillä näytelmä kokonaisuudessaan oli onnistunut ja lippujen hintakin kohtuullinen nähdystä elämyksestä. Kiva piriste marraskuun ankeudessa. Suositan tätä näytelmää katsottavaksi kaikille akaalaisille.
Terttu Laitinen
entinen viialalainen
