Topi Vuorisen ura jokkisnuorissa on ollut nousujohteinen – Seuraavaksi taistellaan aikuisten luokissa

Topi Vuorisen ruutuvihosta löytyvät kaikki kolmen kauden kisat. Pöydällä viime kauden palkintoja. Kuva: Mikko Peltoniemi

Viialassa asuva Topi Vuorinen täyttää 18 vuotta marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta. Jokamiesluokan eli jokkiksen kausi alkaa tavallisesti huhtikuussa, ja kisoja on joka viikonloppu lokakuulle saakka.

Topi olisi saanut ajaa nuorten luokassa kesäkuun kolmanteen päivään saakka, ja tarkoitus olikin ottaa mahdollisuudesta kevään aikana kaikki irti. Kun koronavirus hiljensi monen muun paikan lisäksi myös moottoriradat, se tiesi Topin kohdalla sitä, että hän ajaa seuraavat kisat yleisessä luokassa. Kunhan radat taas joskus aukeavat.

Nuorten luokan voi jokkiksessa aloittaa sinä vuonna, jona täyttää 15. Topi Vuorinen ajoi ensimmäisen kisansa 13.5.2017 Huittisissa. Kauden mittaan kisoja kertyi yhteensä kahdeksan, useimmiten BMW:llä ja pari kertaa kavereiden Volvolla. Elokuussa 2017 hän oli ensimmäisen kerran finaalissa ja ajoi viidenneksi.

Kauteen 2018 mahtui jo 11 kisaa, ja finaalipaikan tuomia palkintopyttyjä kertyi useampi. Paras sijoitus oli neljäs, ja nyt alla oli Bemarin lisäksi paikallisen K-kauppiaan Niko Nylundin lainaama auto.

Kausi 2019 oli Topille tähänastisista paras. Kisoja kertyi 19, ja alla oli Bemarin lisäksi Escort ja pari Sierraa sekä Ascona, joka saa koko Vuorisen perheeltä vuolaat kehut.

– Sain ostettua sen juhannuskisasta arvalla, ja sillä lähdettiin Kardaanikunkkuun, mutta semifinaalissa siitä meni vetoakseli heti lähdössä, kun kilpailija osui takanurkkaan. Se olisi ollut voittoauto, Topi harmittelee.

Kauden mittaan hän oli seitsemän kertaa pystin arvoisesti A-finaalissa. Ensimmäiset palkintopallisijoituksetkin nähtiin, ja lisäksi Topi tuli komeasti toiseksi nuorten EVK-luokassa, jossa ajettiin kauden mittaan neljä kisaa. Mestaruuskin oli erittäin lähellä.

– Neljäs osakilpailu oli 28. syyskuuta Hollolassa, Kukonkoivussa. Olin sarjan johdossa, ja jos olisin päässyt A-finaaliin, olisin voittanut sarjan. Suoritukseni kuitenkin hylättiin yhdessä lähdössä, kun ohitin keltaisen lipun alueella. Kolmantena ollut kilpailija oli tipahtanut jo ennen minua, mutta kakkosena ollut nousi voittoon, joten olin toinen, Topi kertaa.

Vaan tulipa hänen vitriiniinsä kauden päätteeksi myös mestaruuspokaali.

– Voitin Hämeen aluemestaruuskisan. Siihen laskettiin kolme kisaa, joista kahdessa olin, mutta sain onneksi tarpeeksi hyvin pisteitä.

Vuorisen oma seura, Lempäälän Urheiluautoilijat, palkitsi hänet myös Vuoden paras JM-luokan nuori -pytyllä.

Topi Vuorinen aloitti uransa Bimmerillä ja on ajanut sillä kaikilla kolmella kaudella. Kuva: Mikko Peltoniemi

”Ei yksin ole kiva voittaa”

Topi Vuorisen houkutteli jokkisradoille Lempäälän UA:n Mikko Kiviranta, joka on Vuorisen mukaan myös opettanut ja tukenut häntä eniten. Ensimmäisellä kaudella Vuorinen pääsi alkuun ostamalla puolet Kivirannan Bemarista, ja Kiviranta oli myös huoltaja, joka nuorilla pitää olla.

Kivirannan ja Niko Nylundin lisäksi suurena apuna on ollut muun muassa Kari Hartus, joka on opettanut rakentamaan moottoreita.

Pelti- ja korihommat tehdään porukalla.

– Me katsotaan aina ensimmäisenä turvakaaret, ja hitsataan jos tarvitsee, toteaa Topin isä Vesa, ja Nina-äiti komppaa vieressä.

– Kyllä toi äijä peltiä vääntää, mutta koneisiin se ei koske.

Vuorisilla on monia tuttuja myös Akaan Moottorimiehissä, ja Vesan mukaan kisoissa saa yleisemminkin nauttia yhteistyöstä ja yhteisöllisyydestä.

– Tämä on siitä hyvä laji, että kaikki auttavat kaikkia. Osia lainataan, ja välillä laitetaan vähän väkisinkin auto kuntoon, että kyllä sä nyt vielä ajat.

– Aina toivotaan, että on täydet lähdöt, koska ei yksin ole kiva voittaa, Topi lisää.

Vesa ja Nina Vuorinen sekä pikkuveli Pena kiertävät mukana Topi Vuorisen jokkiskisoissa. Kuva: Mikko Peltoniemi

Hyvät autot ostetaan varmasti

Jokkiskuskeille ja heidän taustajoukoilleen pakollinen koronatauko antaa aikaa oikoa ja rassata autoja kuntoon. Nuorten luokkaa ajaa Suomessa noin 20 kuskia, mutta kun kisat jatkuvat ja Topi aloittaa aikuisten luokassa, mukana on aina 100–150 kuskia. Kardaanikunkussa kilpailijoita on huomattavasti enemmän, mutta vielä suuremmat kisat ajetaan Pellossa.

– Siellä on Suomen suurin jokamiesluokan kisa. Kaikissa luokissa on yhteensä 800 kuljettajaa, Vesa Vuorinen sanoo.

Vuorisen perheen kisatiimin eli P.A Racingin kulut yhtä kisaa kohti ovat noin 150–200 euroa. Topi on jo itsekin töissä Air Groupissa ja kertoo rahoittaneensa viime kauden pitkälti omasta pussista. Tämäkin on melkoinen hyppäys siitä, kun pikku-Topille kerättiin kisoissa ja Facebookissa kolehtia, jotta hän saisi auton alleen. Aivan uran alussa tukena olivat myös rippilahjarahat ja Lempäälän UA:n stipendi.

Jokamiesluokassa auto pitää kilpailun jälkeen myydä, jos siitä tehdään ostotarjouksia. Mikäli samasta autosta on tehty useampi tarjous, ratkaistaan uusi omistaja arvalla. Autojen kilpailumyyntihinta on aina sama, 1 500 euroa.

Topi Vuorinen on saanut kisoissa pitää kaikki autot paitsi Kardaanikunkussa alla olleen Asconan.

– Kaikki tiesivät sen läpikotaisin, ja sillä oli voitettu aikaisemmin Kardaanikunkkukin. Olisi hienoa, jos niin hyvällä autolla vielä pääsisi ajamaan.

Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta Topi ei aio varustella yksittäiseen kisaan menopeliä, jonka menettää varmasti.

– Jos laitat 8000 euroa autoon, ja se ostetaan 1500 eurolla, ei siinä ole mitään järkeä.

K-Maukkaan kauppias ja autourheiluharrastaja Niko Nylund (vas.) lainasi Topi Vuoriselle omaa Volvoaan toissa kaudella. Kuva: Nina Vuorinen.