Laura ja Mikko Merosen toinen lapsi syntyi karkauspäivänä varsin vauhdikkaasti. Synnytyksen merkkien lähestyessä he ehtivät jo lähteä sairaalaan, josta heidät passitettiin kuitenkin vielä takaisin kotiin.
Tunnin verran Meroset ehtivät olla kotona, mutta vain sen verran että kävivät syömässä hampurilaiset, kun vauva jo ilmoitti, että nyt äkkiä takaisin sairaalaan.
Poika syntyi perjantain ja lauantain vastaisena yönä 29. helmikuuta.
– Kaikki meni hyvin ja nopeasti. Täällä Akaassa saa valita, meneekö synnyttämään Tampereelle vai Hämeenlinnaan. Valitsimme Hämeenlinnan, ja olemme hyvin tyytyväisiä saamaamme kohteluun, Laura kertoo.
Pojan strategiset mitat olivat 3 595 grammaa ja 49 senttiä.
Laskettu aika oli 2. päivä maaliskuuta.
– Vitsailin etukäteen, että kai poika syntyy karkauspäivänä, ja niin kävi, Laura Meronen hymähtää.
Vauvan sukupuoli oli tiedossa etukäteen. Alle kolmevuotias Kerttu-sisko oli etukäteen kovin innoissaan pikkuveljestään. Ehkä pienenä pettymyksenä tuli, että vauva ei ollutkaan heti niin iso, että hänen kanssaan voisi jo leikkiä.
Alkujärkytyksen jälkeen sisko on ollut ahkerasti mukana hoitamassa ja silittelemässä vauvaa.
Maalaisjärki apuna kasvatuksessa
Periaatteessa karkauspäivänä syntyneellä on syntymäpäivä vain neljän vuoden välein. Meroset aikovat juhlia muina vuosina pojan synttäreitä maaliskuun ensimmäisenä päivänä.
Jos vauvan tulo maailmaan olikin vauhdikas, niin sen jälkeen hän on ollut hyvin rauhallinen ja helppo lapsi. Aika kuluu syöden ja nukkuen.
Merosten lastenkasvatusperiaatteena on terve maalaisjärki. Sillä pärjää pitkälle.
– Ensimmäinen lapsi on tietysti aina kokeilukappale, Mikko-isä vitsailee.
Hän pitää tärkeänä opettaa lasta kohtelemaan muita ihmisiä samoin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Toisten ihmisten kunnioitus on tärkeää.
Ihan tavallinen arki on parasta
Laura ja Mikko Meronen tapasivat aikoinaan työpaikalla ja tunsivat toisensa jo entuudestaan, kun rakkaus roihahti. Meroset kokevat, että lapset tuovat sisältöä elämään. Ihan tavallinen arki on parasta.
– On hienoa seurata, kuinka pienessä ajassa lapset oppivat uusia asioita. Jos oppiminen jatkuisi samanlaisena koko iän, niin me kaikki olisimme raketti-insinöörejä, Mikko hymähtää.
Tällä hetkellä Merosilla ei ole suunnitelmissa kolmatta lasta, mutta sekään ei ole pois suljettua. Aika näyttää.
Pikkupoika Meronen näyttää hyvin tyytyväiseltä köllötellessään äitinsä sylissä. Hän ei hätkähdä sitäkään, kun isä nostaa hänet Kerttu-siskon syliin.
