Maailman tunnetuimman ja kenties arvostetuimman korttipelin, bridgen, tuore akaalainen SM-voittaja, Hulda Ahonen aloitti pelaamisen jo teini-iässä. Kotona pelattiin kaikkia pelejä, mutta bridge oli perheessä ykkösenä.
– Ensi kerran osallistuin kisoihin 17-vuotiaana bridgekerholla, ja voitimme parini kanssa heti.
Karu totuus taitopelin vaikeudesta selvisi heti seuraavassa Grand Prix-kilpailussa, jossa Huldan sijoitus oli toiseksi viimeinen.
– Silloin päätin, että tämän minä opettelen.
Tätä nykyä bridge on 36-vuotiaalle Ahoselle harrastuksen lisäksi myös päätoiminen työ, sillä hän palasi syyskuun alussa äitiyslomaltaan takaisin Suomen Bridgeliiton toiminnanjohtajaksi.
Vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisen Nuppu-tyttären syntymän jälkeen esille nousi monille kotona oleville äideille tuttu huoli: palautuvatko aivoni enää koskaan entiselleen?
– Ei bridgen pelaamiseen tarvita mitenkään poikkeuksellista muistia, mutta hyvästä tavasta huoltaa muistia peli käy. Erityistä matemaattista lahjakkuuttakaan ei välttämättä tarvita, pitää periaatteessa osata laskea vain kolmeentoista.
Hulda Ahosen mielestä bridgen viehätys perustuu yksinkertaisesti siihen, että pelissä yritetään voittaa muut.
– Bridge ei ole tuurilaji, sillä vastustaja pelaa täsmälleen samoilla korteilla. Tuloksia verrataan siis aina toisten samoilla korteilla pelanneiden tuloksiin. Jos vastustaja pelaa huonosti se on tuuria, mutta samahan se on esimerkiksi jalkapallossakin.
Myös koko aikuisikänsä pelaamiseen tottuneelle tuoreelle äidille pelaamiseen tarvittavan ajan löytäminen on ollut hankalaa, kerholle lähtemisestä puhumattakaan. Apua vieroitusoireisiin on saanut netistä, jonka avulla yhteys myös Vantaalla asuvaan pelipartneriin on säilynyt. Nettipelaaminen on kuitenkin Hulda Ahosen mukaan vain puolinainen pelin korvike, sillä bridge on hänen mukaansa ennen kaikkea sosiaalinen laji, jossa pelitovereita tavataan kerholla.
– Mulla on oikeasti kavereita, jotka ovat 20-vuotiaita ja kavereita, jotka ovat 85-vuotiaita. He laajentavat kuvaani maailmasta huomattavasti, ja me oikeasti vietetään aikaa yhdessä, Tampereen bridgekerhon jäsen kertoo.
Jokainen jako on mielenkiintoinen
Yksi 20 jaon bridge-ottelu kestää kaksi tuntia ja 50 minuuttia, mistä voi saada sellaisen käsityksen, että pelaaminen olisi pitkäpiimäistä ajanvietettä.
– Kun muistaa, että jokainen jako kestää vain kahdeksan minuuttia, ja kortit vaihtuvat koko ajan, niin jokainen jako on mielenkiintoinen, naisten paripelin SM-kilpailussa 48 jakoa pelannut Ahonen muistuttaa.
Juniorivuosinaan eli noin 18–25-vuotiaana Hulda Ahonen kertoo panostaneensa kaiken aikansa bridgelle, niin että päivästä saattoi kulua kuusikin tuntia bridgen opetteluun. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Hulda Ahonen kertoo olleensa kaupan alalla töissä, mutta bridgen pelimatkojen ansiosta hän kertoo päässeensä matkustamaan opiskelutovereitaan useammin.
– Yhtenä vuonna pelasin sekä naisten maajoukkueessa että juniorisarjassa, ja vietin kuukauden putkeen Italiassa ja Englannissa, jossa pelasin EM-tasolla.
EM-tasolla peleissä pelataan 60 jakoa päivässä, ja pelit voivat kestää kaksikin viikkoa. Usein pelipartnerit myös majoittuvat samaan hotellihuoneeseen.
– On meillä ollut partnerini kanssa pelillinen välirikkokin, ja nuorena kilpailujen pettymykset voivat olla rajuja. Toisen auttamisessa voi kuitenkin kehittyä, sillä tärkeintä partneripelissä on juuri saada pari pelaamaan mahdollisimman hyvin.
Hulda Ahonen myöntää kuitenkin, että kilpailuissa käytettävästä sermistä on apua tavallaan myös parin tsemppaamisessa.
– Sen takana voi vaikkapa näyttää kieltä parin pelisiirroille ilman, että se häiritsee parin keskittymistä.
Naiset pärjäävät
Suomen bridgeliitolla on noin 2000 jäsentä, mikä on vähän, jos vertaa vaikkapa Ruotsin 30 000:een tai Hollannin 200 000 jäseneen.
– Suomessa toimii kuitenkin 60 kerhoa, ja akaalaiset pelaavat yhdessä valkeakoskelaisten kanssa Valtikassa.
Vaikka Suomi ei olekaan bridgen luvattu maa, pärjäävät suomalaiset naiset hyvin jopa EM-tasolla, vaikka tuleviin EM-kisoihin ei Suomesta joukkuetta lähetetä.
– Naispelaajia on maailmalla vähemmän, ja naisilla on lajissa toinenkin etu: he voivat pelata sekä avointa että naisten sarjaa, Hulda Ahonen huomauttaa.
Ahosen tähtäin on vuoden 2015 PM-kisoissa. Sitä varten on opeteltava kokonainen kansiollinen eri pelitilanteita ulkoa.
– Bridge on herrasmieslaji, jossa ei huijata ja bluffataankin hyvin harvoin.
Paitsi etiikkaa, peli vaatii myös sitoutumista. Jotta monimutkaisen pelin aloittamisen voi ylipäätään aloittaa, suosittaa Bridgeliiton toiminnanjohtaja peruskurssille osallistumista.
– Myös monet vanhemmat opettavat pelin lapsilleen.
Omasta, seitsemän kuukauden iässä seisomaan nousseesta tyttärestään Hulda Ahonen povaa tällä hetkellä yhtä todennäköisesti bridgen pelaajaa kuin yleisurheilijaakin. Tampereella työssä käyvän avomiehensäkin Hulda kertoo tavanneensa ensi kertaa noin 18-vuotiaana pelipöydän äärellä, ja hynttyyt lyötiin yhteen viisi vuotta sitten.
– Enää on kiistaa vain siitä, tapasimmeko ensi kertaa juniorikisoissa Turussa vai Helsingissä.
Uudelle kotikaupungilleen Lempäälästä muuttaneen perheen äiti antaa pelkkää kiitosta.
– Sain hoitopaikan juuri siitä päiväkodista, mistä hainkin ja vastaus tuli kolmessa päivässä. Lempäälässä kirjettä joutui odottelemaan viisi kuukautta, Hulda Ahonen vertaa.
