Maria Jotunin klassikko ja yksi suomalaisten teattereiden eniten esitetyistä näytelmistä Miehen kylkiluu sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa jo vuonna 1914. Se oli suuri menestys, ja sitä esitettiin 1930-luvulle asti. Harva näytelmä on yltänyt Suomen teattereissa vastaavaan elinkaareen. Miehen kylkiluuta on kuvattu Jotunin aurinkoisimmaksi komediaksi ja näyttämölliseksi täysosumaksi.
Miten se onnistuu vastaamaan sata vuotta myöhemmin katsojien odotuksiin? Ajan myötä tavat, yhteiskuntaluokkien erot ja koko maailmankuva ovat muuttuneet todella merkittävästi. Apteekkari ja tohtori eivät enää seiso korkealla jalustalla kylän hierarkiassa. No, tämä ei olekaan näytelmän ydin. Maria Jotuni oli aikaansa edellä ja pohti rakastamisen kiemuroita yhteiskuntaluokista piittaamatta asettaen vielä kyseenalaiseksi väittämän, että nainen on miehen kylkiluusta tehty.
Lisää vauhtia toisessa näytöksessä
Valkeakosken kaupunginteatterissa Miehen kylkiluun tapahtumat on ohjaaja Sanna Majanlahti ajastanut 1950-luvulle. Ratkaisu on onnistunut kaikilta osin. Benny Goodmanin musiikki sopii taustoittamaan kohtausten tunnetiloja, ja puvustus ja hienot lavastusratkaisut saavat koko näyttämökuvan hengittämään ajankuvaa.
Ensimmäisen näytöksen aikana ei esityksen komediallinen sisältö täyttänyt odotuksia. Teksti ei oikein anna tilaa kovinkaan humoristisille kohtauksille. Toinen näytös toi jo enemmän vauhtia ja humoristisempaa dialogia siinä määrin, että näytelmää voi komediaksi kutsua. Ensimmäinen näytös sisältää kohtauksia, joissa myös ohjauksellisesti olisin kaivannut vaihtelevampaa ilmaisua kuin pitkiä kovaäänisiä vuoropuheluita.
Elli, apteekkarin rouva, (Sanna Ristaniemi) on kuin tuuliviiri kovassa tuulessa. Hänen mielensä muuttuu vinhaa vauhtia, ja mielenmuutoksissa apteekkari Jussi (Tino Leinonen) yrittää epätoivoisesti pysyä mukana.
Taitavaa äänen ja kehon käyttöä
Sanna Ristaniemi on taitava näyttelijä, joka osaa käyttää monipuolisesti sekä äänen vaihteluita että kehonkieltä. Tino Leinonen on hänkin rooliinsa erittäin sopiva ja ilmaisukykyinen apteekkari. Varsinaisen komediennen roolin tekee Amalia (Kristiina Laurila), joka järjestelee myös muiden avioliittoasioita ansiokkaasti. Hän myös oikoo käsitystä siitä, että nainen muka olisi miehen kylkiluusta. Tuomas (Lasse Saari) joutuu kokemaan tohvelisankarin kohtalon taiteillessaan kahden naisen loukussa.
Kaikki näyttelijät tekevät hyvät roolisuoritukset, ja toinen näytös nostaa näytelmän sille tasolle, että hymy suupielessä poistuin katsomosta.
Rakastaa vai eikö rakastaa ja ketä? Aihe on ihmisen ikiaikainen suuri kysymys. Miehen kylkiluu on näytelmä, jossa on onnellinen loppu. Parit löytävät toisensa, ja Eros on jälleen kerran tehnyt työnsä.
Lasse Kanerva
Miehen kylkiluu -näytelmän esitykset on keskeytetty koronaviirustartunnan estämiseksi.
