Hymyilyttää, kun havaitsen jonkun – aika monen – juuttuneen perinteisiin naisten- ja miestentöihin. Ihmisestä olisi niin moneksi. Sukupuoliroolit jumittavat etenkin naisten pääsyä johtotehtäviin. Tosin nyt näyttää siltä, että nuorten naisten pää ei enää kopsahda ”lasikattoon”. Mutta setien vastaisku voi olla lähellä. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa kuitenkin ihan arkisista askareista.
Sanotaan, että Suomessa agraariajalla, siis ennen teollistumista, maataloustyöt tehtiin sekä miehityksellä että naisituksella. Kaikki voimat tarvittiin kaikkiin töihin, jotta ankara maa elätti. Etelämpänä Eurooppaa jaettiin työt herkemmin eri sukupuolille. Mummoni <3 hoiti niin Muolaan Perkjärvellä kuin Toijalan Lentilässä pientilan työt. Vei mennessään ja toi tullessaan, kädet täynnä töitä. Mutta kyllä hän oli omimmillaan, kun leipoi pojanpojille marjapiirakkaa, tai virkkasi liinaa. Hyvällä mielellä hyräillen.
Äiti ja isä touhusivat tahoillaan, mutta marjastivat ja rakensivat yhdessä. He olisivat olleet hyvä pientilan työpari, mutta toinen päätyi myymään kylmälaitteita Skandinaviaan, toinen valvomaan lakia ja järjestystä arjet ja joskus pyhätkin. Isä noukki marjat, mutta perkasi niitä myös, eli teki tylsän työn. Sitten tuli kauppoihin muovitötterö, johon sai keskelle imurinsuulakkeen kiinni. Hoplaa! Kuivista marjoista värkki veti roskat pois. Sekä äidin että isän naamat loistivat. Kenenkään ei enää tarvinnut nyppiä roskia marjoista yksitellen.
Toki isä rentoutui äijämäisesti nikkaroimalla ja korjaamalla aina jotain. Isä hoiti myös viherkasvit. Äiti leipoi terveellisiä mutta maukkaita sämpylöitä. Isän askareisiin poikien piti osallistua, olla kuuliaisena apulaisena. Äitiä sai auttaa, ja siinä oli vissi ero.
Isän kanssa petkele heilui pöpelikössä, äidin kanssa lakanat oikenivat. Kun perheellemme tuli eteen oman talon rakentaminen, niin äiti keikkui kintaat kädessä taapelin päällä. Äiti, jolla oli korkeanpaikan kammo. Oli maatalon tyttärenä oppinut ajamaan traktoria heinäpellolla heti kun elopaino riitti polkimien painamiseen.
Kukin taaplaa tyylillään. Jos nyt emäntä nauttii siitä, että kahvi on kuumaa ja piiras lämmin, kun isäntä tulee hirvimettältä, niin siitä vain, minun puolestani. Mutta puolet mahtuvat yhteenkin ihmiseen. Osaan rakentaa talon mutta myös ommella vaatteeni. Teroitan viikatteen, kun on pakko, mutta mieluummin sommittelen kukat penkkiin. Kiitos reippaiden vanhempieni, tartun hommaan kuin hommaan.
Mutta älkää tulko sanomaan, että kun on tietyt sukupuolielimet, niin ei voi tehdä kuin tiettyjä töitä. Niinkin on, mutta vain maailman vanhimmassa ammatissa. Siitä minulla ei olekaan tällä foorumilla sanottavaa – varsinkin kun pitää vielä tänään silittää pyykit ja pilkkoa klapeja.
Lasse Majuri
Kirjoittaja on akaalainen arkkitehti, jossa pitää majaa pieni moralisti
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
